Ruudukko Rautalankamalli, joka takaa julkaisun eheän ulkoasun. Ruudukko määrää tekstin leveyden, kuvien paikan ja tyhjän tilan sivulla. Lisäksi ruudukon tulee rajata julkaisun lopullinen sivukoko.1
Ruudukkoihin perehtymällä saa julkaisusta asteen verran paremman näköisen kuin vaikkapa tekstinkäsittelyohjelman oletusarvoja käyttämällä. Tässä vaiheessa tulisi ensimmäisen kysymyksen pompahtaa mieleen: Miksi tekstinkäsittelyohjelmien oletusarvot ovat niin päin honkia?
Asiaa hetken pohtineena voin arvata: Ihmiset eivät halua tuhlata paperia. Ruudukkomalleja selaillessa huomaa, että suuri osa niistä jättää sivulle runsaasti tyhjää tilaa. Sivun marginaalit eivät useinkaan jakaudu tasan. Yleistä on, että ulko- ja alamarginaali ovat runsaasti sisä- ja ylämarginaaleja suuremmat. Suuri alamarginaali kiinnittää tekstin sivulle ja ulkomarginaali jättää lukijalle tarttumapinnan, ettei teksti peity julkaisua luettaessa.
Ruudukkoja löytyy kahta päätyyppiä: vanhan ajan tasapainoiset ruudukot ja modernit ruudukkomallit. Esittelen alla kaksi ruudukkosysteemiä, yksi molemmista tyypeistä.
Villard de Honnecourtin systeemi2
Villard de Honnecourt ei halunnut antaa taviksille mahdollisuutta tehdä kauniita sivuja painotuotteisiinsa. Tätä varten hän kehitti ruudukkosysteemin, jolla saadaan näyttävä jälki, mutta jonka toteuttaminen on vähintäänkin hankalaa. Hänen ajoistaan, 1200-luvulta, on ihmisten älykkyys kuitenkin lisääntynyt riittävästi, jotta kyseisen systeemin periaatteet kannattaa tässä julkaista.
1. Valitse sivukoko ja muodosta aukeama.
2. Piirrä halkaisijat aukeamalle.
3. Piirrä halkaisijat molemmille sivuille alakulmista sisäreunaa kohti.
4. Piirrä halkaisijoiden leikkauskohdasta sivun yläreunaan kohtisuora viiva.
5. Piirrä yläreunan ja juuri piirretyn viivan leikkauskohdasta viiva vasemman sivun halkaisijoiden leikkauspisteeseen.
6. Piirrä kohdan 5. viivan ja oikean sivun halkaisijan leikkauspisteestä viiva oikean sivun yläkulmasta lähtevään aukeaman halkaisijaan. Tämä on tekstialueesi ylreuna.
7. Täydennä tekstialue niin, että alareuna muodostuu alueen oikean reunan ja sivun halkaisijan leikkauspisteeseen.
8. Toista tämä vasemmalle sivulle.
9. VdH:n systeemillä sivu jakaantuu yhdeksäsosiin.
Modernistien ruudukko2, 3
1920-luvulla joukko ihmisiä taisteli VdH:n ruudukon kanssa. Epäonnistumisesta toiseen he yrittivät löytää täydellisen sivun rakenteen, kunnes lopulta luovuttivat ja piirsivät sivulle neliön, jonka jakoivat vielä pienemmiksi neliöiksi. Modernistinen ruudukko oli syntynyt. Yksi joukon johtohahmoista oli Jan Tschichold, joka kirjassaan The New Typography heitti hyvästit menneelle ja puhdisti väylää uudelle radikaalille ulkoasulle. Modernistisen ruudukon voi tehdä seuraavasti:
1. Valitse sivukoko ja muodosta aukeama.
2. Valitse marginaalien koot fiiliksen mukaan. Tässä kohtaa on hyvä kuitenkin pitää kaksi jo mainittua perussääntöä mielessä: alas ja ulos isompi marginaali.
3. Jaa sisältöalue sarakkeisiin ja jätä sarakkeitten välille tyhjää. Useimmin sarakkeitten lukumäärä on 2–8.
4. Jaa sisältöalue neliöiksi. Jätä jokaisen osan välille tyhjän rivin verran tilaa.
5. Valitse fontti ja riviväli ja sovita aiemmin tekemäsi ruudukon raakaversio näihin.
Ruudukon valinnan jälkeen tulee tehtäväksi fontin ja rivivälin valinta. Ruudukon käyttöä tarkastellaan lisää tulevissa blogikirjoituksissa.
1. Thinking in type, Alex W. White, Allworth press
2. Book design, Andrew Haslam, Laurence King Publishing
3. A type primer, John Kane, Laurence King Publishing
