Muistutus Scribus-kursseista

Jokin aika sitten mainostin kursseja, joilla voi parantaa Scribus-osaamistaan. Helsingin suomenkielisen työväenopiston kurssien ilmoittautuminen on alkanut. Kursseille mahtuu vielä ja kaikissa Scribusta käsittelevissä kursseissa vaadittu vähimmäisopiskelijamäärä on vielä täyttymättä. Kaikki kiinnostuneet ilmoittautukaa ja kertokaa kurssikokemuksistanne minulle.

Helsingin suomenkielinen työväenopisto:
Kurssi: 085939 Kirjoittajan it-eväät (Scribuksella vain sivurooli)
Kurssi: 085641 Julkaisuohjelman perusteet ilmaisella Scribus-ohjelmalla

Ilmoittautuminen Joensuun seudun kansalaisopiston Scribus-kurssille alkaa huomenna 25.8.
Kurssi: 081010 Sivuntaittoa Scribus-ohjelmalla

Vanajaveden opisto (Hämeenlinna)
Kurssi: 3401142 SCRIBUS SIVUNTAITTO

Jos luettelosta puuttuu kurssi, jolla voi opiskella jotain vapaata grafiikkaohjelmaa, kerro siitä minulle riku(ät)tsoots(piste)fi. Samaan sähköpostiosoitteeseen voit myös lähettää kysymyksiä koskien Scribus-koulutusta. Jos sinulla on intoa, paikka ja resurssit, muttet tiedä mitään Scribuksesta, ota yhteyttä. Voin auttaa kurssimateriaalin ja -ohjelman suunnittelussa.

Vauhtia Scribuksen kehitystyöhön

Muistatte varmasti vetoomukseni Scribuksen kehityksen puolesta (toinen). Pähkäilin jälkimmäisessä kirjoituksessa, että Scribuksesta saattaisi löytyä ratkaisu pienille yrityksille. Kysyntää näyttää kuitenkin löytyvän myös asteikon toisesta päästä.

Viime maanantaina minuun otettiin yhteyttä yrityksestä nimeltä Anygraaf. Tiistaina juttelin puhelimessa heidän kanssaan ja asiat selkeytyivät hieman. He ovat sivusilmällä seuranneet Scribuksen kehitystä ja tehneet muutamia kokeiluja. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia, koska usein Scribuksen todellinen tila on pieni shokki. Koska he eivät pelästyneet Scribusta ja ottivat minuun yhteyttä, vaikuttaa tilanne lupaavalta. Alla ote saamastani sähköpostiviestistä.

Anygraaf valmistaa erityyppisiä sovelluksia graafiselle teollisuudelle, tai nimenomaan sanoma- ja aikakauslehdille. Scribuksen käyttö lehtityössä kiinnostaa…

Kun näiden kommenttien takana on Anygraafin kokoinen yritys, alkaa villitkin unelmat näyttää vähemmän villeiltä. Anygraafin asiakaskuntaa voi tarkastella heidän USA:n toimiston sivuilta. Heidän ID ja QXP -osaamisensa hyödyntäminen Scribuksessa nopeuttaisi kehitystä varmasti. Tämä on tähän mennessä saamistani Scribuksen potentiaalin tunnustavista yhteydenotoista merkittävin. Edellinen suuri tapaus oli Painomaailma-lehden artikkelipyyntö.

Tapaan Anygraafin edustajan tulevana torstaina. Pysykää kuulolla. Juttu tarkentuu asioiden edetessä.

Ruudukot taiton apuna

Ruudukko Rautalankamalli, joka takaa julkaisun eheän ulkoasun. Ruudukko määrää tekstin leveyden, kuvien paikan ja tyhjän tilan sivulla. Lisäksi ruudukon tulee rajata julkaisun lopullinen sivukoko.1

Ruudukkoihin perehtymällä saa julkaisusta asteen verran paremman näköisen kuin vaikkapa tekstinkäsittelyohjelman oletusarvoja käyttämällä. Tässä vaiheessa tulisi ensimmäisen kysymyksen pompahtaa mieleen: Miksi tekstinkäsittelyohjelmien oletusarvot ovat niin päin honkia?

Asiaa hetken pohtineena voin arvata: Ihmiset eivät halua tuhlata paperia. Ruudukkomalleja selaillessa huomaa, että suuri osa niistä jättää sivulle runsaasti tyhjää tilaa. Sivun marginaalit eivät useinkaan jakaudu tasan. Yleistä on, että ulko- ja alamarginaali ovat runsaasti sisä- ja ylämarginaaleja suuremmat. Suuri alamarginaali kiinnittää tekstin sivulle ja ulkomarginaali jättää lukijalle tarttumapinnan, ettei teksti peity julkaisua luettaessa.

Ruudukkoja löytyy kahta päätyyppiä: vanhan ajan tasapainoiset ruudukot ja modernit ruudukkomallit. Esittelen alla kaksi ruudukkosysteemiä, yksi molemmista tyypeistä.

Villard de Honnecourtin systeemi2

Villard de Honnecourt ei halunnut antaa taviksille mahdollisuutta tehdä kauniita sivuja painotuotteisiinsa. Tätä varten hän kehitti ruudukkosysteemin, jolla saadaan näyttävä jälki, mutta jonka toteuttaminen on vähintäänkin hankalaa. Hänen ajoistaan, 1200-luvulta, on ihmisten älykkyys kuitenkin lisääntynyt riittävästi, jotta kyseisen systeemin periaatteet kannattaa tässä julkaista.

1. Valitse sivukoko ja muodosta aukeama.

2. Piirrä halkaisijat aukeamalle.

3. Piirrä halkaisijat molemmille sivuille alakulmista sisäreunaa kohti.

4. Piirrä halkaisijoiden leikkauskohdasta sivun yläreunaan kohtisuora viiva.

5. Piirrä yläreunan ja juuri piirretyn viivan leikkauskohdasta viiva vasemman sivun halkaisijoiden leikkauspisteeseen.

6. Piirrä kohdan 5. viivan ja oikean sivun halkaisijan leikkauspisteestä viiva oikean sivun yläkulmasta lähtevään aukeaman halkaisijaan. Tämä on tekstialueesi ylreuna.

7. Täydennä tekstialue niin, että alareuna muodostuu alueen oikean reunan ja sivun halkaisijan leikkauspisteeseen.

8. Toista tämä vasemmalle sivulle.

9. VdH:n systeemillä sivu jakaantuu yhdeksäsosiin.

Modernistien ruudukko2, 3

1920-luvulla joukko ihmisiä taisteli VdH:n ruudukon kanssa. Epäonnistumisesta toiseen he yrittivät löytää täydellisen sivun rakenteen, kunnes lopulta luovuttivat ja piirsivät sivulle neliön, jonka jakoivat vielä pienemmiksi neliöiksi. Modernistinen ruudukko oli syntynyt. Yksi joukon johtohahmoista oli Jan Tschichold, joka kirjassaan The New Typography heitti hyvästit menneelle ja puhdisti väylää uudelle radikaalille ulkoasulle. Modernistisen ruudukon voi tehdä seuraavasti:

1. Valitse sivukoko ja muodosta aukeama.

2. Valitse marginaalien koot fiiliksen mukaan. Tässä kohtaa on hyvä kuitenkin pitää kaksi jo mainittua perussääntöä mielessä: alas ja ulos isompi marginaali.

3. Jaa sisältöalue sarakkeisiin ja jätä sarakkeitten välille tyhjää. Useimmin sarakkeitten lukumäärä on 2–8.

4. Jaa sisältöalue neliöiksi. Jätä jokaisen osan välille tyhjän rivin verran tilaa.

5. Valitse fontti ja riviväli ja sovita aiemmin tekemäsi ruudukon raakaversio näihin.

Ruudukon valinnan jälkeen tulee tehtäväksi fontin ja rivivälin valinta. Ruudukon käyttöä tarkastellaan lisää tulevissa blogikirjoituksissa.

1. Thinking in type, Alex W. White, Allworth press
2. Book design, Andrew Haslam, Laurence King Publishing
3. A type primer, John Kane, Laurence King Publishing

Fontteja Inkscapella

Inkscapen kehitysversioon on hiljattain tullut Spiro-käyrät. Spiro-käyrien kanssa oman fontin vektorointi käy näppärästi. Osaavissa käsissä syntyy vähällä vaivalla näyttävää jälkeä. Meille osaamattomille tuo helpotusta disenolibren demo:

Inkscapesta vektorimuotoiset merkit voi viedä vaikkapa Fontforgeen ja suorittaa viimeistelyn siellä. Fontforgesta fontin saa jakeluun vaikkapa Opentype-muodossa. Lisenssisuositus tällä kertaa on SILin Open Font License.

Scribus ja fontit

Vapaitten painokelpoisten fonttien valikoima ei ole järin suuri. Netistä löytyy useita fonttihakemistoja, joissa jaetaan hyvännäköisiä ja tyylikkäitä Truetype-fontteja. Valitettavasti fonttien valintaan ei riitä, että ne näyttävät hyvältä. Jotta painoprosessissa vältettäisiin fontteihin liittyvät ongelmat on fontin oltava teknisesti myös laadukas.

Toinen tärkeä seikka suomea kirjoitettaessa on, että fontin tulee sisältää ääkköset. Useista megacooleista fonteista ne puuttuvat. Kolmas hyvän fontin tuntomerkki on, että fonttiperheeseen kuuluu ainakin normaali, lihavoitu ja kursivoitu versio fontista. Painotyötä tehtäessä ei valelihavointia ja -kursivointia tule käyttää. Näiden sijaan olisi suotavaa käyttää fonttiperheen lihavoitua tai kursivoitua fonttia. Valelihavoinnin ja -kursivoinnin käyttö Scribuksessa ei ole ongelma, koska Scribuksessa ei kyseisiä ominaisuuksia ole.

Tarkkaavainen lukija huomaa tässä kohtaa ristiriidan. Scribus ei suostu valelihavoimaan tai -kursivoimaan fonttia, mutta suostuu tekemään kapiteelit käyttäjän niin halutessa. Parempaan tulokseen päästään, jos myös kapiteelit ovat fontin suunnittelijan tekemät eikä Scribuksen versaalikirjaimista pienentämät.

Vaikkei korkeatasoisia painotöihin kelpaavia vapaita fontteja olekaan saatavilla laajoina kokoelmina, on vaihtoehtoja sentään muutamia. Ghostscriptin kanssa jaettavat URW-fontit kelpaavat varsin hyvin painotöihin. Gentium on julkaistu vapaalla lisenssillä, joka sallii muokkauksen ja levityksen. Gentiumin voi ladata itselleen SILin sivuilta. SIlin sivuilta löytyy luettelo OFL:llä lisensoiduista fonteista.

Jos vapaasti saatavilla olevista fonteista ei tunnu löytyvän hyvää fonttia julkaisuun ja hyviä fontteja haluaisi silti hankkia edullisesti, on yksi vaihtoehto ostaa jokin vanha ohjelma, jonka mukana tiedetään tulevan laadukkaita fontteja. Eräs tällainen on Corel Draw, jonka vanhahkon version saattaa alehyllystä löytää puoli-ilmaiseksi. Corel Drawn mukana tulevat Bitstreamin fontit ovat kaikki painotöihin sopivia.

Fonttien tarkistus

Fontit ovat useimmiten syynä, kun paino valittaa Scribuksella tehdyn pdf-tiedoston sopimattomuudesta. Tätä ongelmaa varten on Scribukseen sisällytetty fonttien tarkistus, joka hylkää kaikki epäilyttävät ja rikkoutuneet fontit. Tämä voi olla syynä, jos et löydä Scribuksessa suosikkifonttiasi fonttiluetteloista.

Scribus tarkistaa fontit ensimmäisellä käynnistyskerrallaan ja luo niistä välimuistin, joka seuraavilla kerroilla luetaan fonttien tarkistamisen sijaan. Uusilla käynnistyksillä ainoastaan uudet fontit ja muuttuneet vanhat tarkistetaan. Tämä juuri on syynä Scribuksen ensimmäisen käynnistyksen hitauteen. Tarkistusprosessin kulun saat näkyville, jos käynnistät Scribuksen terminaalissa komennolla:

scribus -fi tai scribus --font-info

Huonolaatuisen fontin käyttäminen

Tarkistusprosessista huolimatta Scribukseen päätyy fontteja, joissa kaikki eivät ole kohdallaan. Jos et voi olla varma fontin laadusta, kannattaa pdf-tiedostoa tehtäessä muuntaa kaikki tekstit ääriviivoiksi, jolloin fonttia ei tarvitse upottaa pdf-tiedostoon vaan kaikki tekstit ovat tiedostossa vektorigrafiikkana. Tämä ei vaikuta tiedoston tulostuslaatuun, mutta näytöltä katsottaessa saattaa tiedosto näyttää virheelliseltä.

Tekstien muuttaminen ääriviivoiksi onnistuu pdf-tallennusikkunan Fontit-välilehdellä. napsauta painiketta ”Muuta kaikki ääriviivoiksi”. Tämä ei myöskään vaikuta dokumentin kanssa työskentelyyn millään tavalla, koska tekstit muutetaan ääriviivoiksi ainoastaan pdf-tiedostoa tehtäessä.

Olisin iloinen, jos joku voisi vinkata vapaasta leipisfontista, josta löytyvät gemenanumerot!

Teksti on osa sarjaa Scribus ja kaverit. Sarjan kirjoitukset:

Scribus ja Gimp

Gimp ei esittelyjä kaipaa. Gimp on tunnetuin vapaa kuvankäsittelyohjelma. Jotta Gimp palvelisi paremmin painettava julkaisu tekoa, on suositeltavaa tehdä pari muutosta Gimpin oletusasetuksiin. Kuvien oletustarkkuudeksi on hyvä muuttaa jokin paremmin painotöihin sopiva arvo (esim. 300 dpi) ja kuvan koon muutoksissa käytettävä interpolointimenetelmä on hyvä muuttaa parempaan.

Kuvien muokkaus on hauska ajanviete, mutta myös välttämätön julkaisun teon vaihe. On hyvä kuitenkin muistaa, että muokkauksella ei huonoa otosta voi pelastaa. Ennen kuvien tuomista Scribukseen kannattaa Gimpissä käydä läpi seuraavat peruskorjaukset:

  1. sävyt
  2. terävyys
  3. virheet

Sävyjen korjaus

Sävyjen korjauksen tavoitteena on saada kuvan tummin kohta näyttämään mustalta ja vaalein kohta valkoiselta. Kaikki tälle vällille jäävät sävyt tulisi levittyä tasaisesti niin, että kuvan värit ovat kirkkaat ja selkeät. Laiskoille ja Gimppiin luottaville tämä on helppo tehtävä.

Kun olet avannut Gimppiin kuvan, löytyy sävyalueiden korjailu valikosta Värit→Säätöarvot. Työkalussa on painike Automaattinen, jonka avulla Gimp yrittää tehdä muutokset kuvan nykyisten säätöarvojen perusteella. Laiskat tyytyvät Gimpin ratkaisuun, mutta kontrollifriikit voivat jatkaa muokkausta tai valita kokonaan omat arvonsa. Muutokset näkyvät Gimpissä välittömästi, jos säätöikkunan kohta Esikatselu on valittuna. Muutokset hyväksytään painamalla lopuksi OK-painiketta.

Sävyjä korjaillessa on hyvä pitää mielessä, että kuvassa ei tulisi olla puhki palaneita kohtia. Nämä ovat kohtia, jotka ovat valitsemaasi valkoista pistettä valkoisempia ja näin ollen eivät lopullisessa kuvassa erotu ollenkaan vaan ovat laajoja yhtenäisiä valkoisia alueita. Taivas on kohde, joka helposti palaa puhki, kun kuvan sävyjä muokataan vain jonkin kuvan yksityiskohdan perusteella. Sama varoitus koskee myös tummaa päätä.

Terävöitys

Sävyjen korjailun jälkeen kuva on hyvä terävöittää. Terävöityksen tuloksia on syytä tarkastella kuvan ollessa todellisessa koossaan (Näytä→Suurenna→100 %). Näin tulee parhaiten ilmi, mitä kuvalle terävöityksessä tapahtuu. Terävöitys tapahtuu Gimpissä Unsharp Mask (epäterävä maski) -työkalulla, joka löytyy valikosta Suotimet→Paranna. Laiskat tyytyvät oletusarvoihin, mutta kokeilemalla eri vaihtoehtoja päästään vielä parempaan lopputulokseen. Kokeilijoiden on syytä pysyä seuraavissa rajoissa1:

  • Säde: 0,1–2,0
  • Määrä: 1,00–2,0
  • Kynnysarvo: 0–10

Virheitten korjailu

Kuvissa saattaa joskus esiintyä pölyhiukkasia tai muita vastaavia häiriötekijöitä (roskat, finnit, jne.). Niistä pääsee helpoiten eroon Gimpin kloonaustyökalulla. Rajaa pölyhiukkanen ja kuvaa sen ympäriltä Zoomaus-työkalulla. Tämän jälkeen valitse kloonaustyökalu (leimasimen näköinen kuvake). Kloonaustyökalun avulla voidaan valita kuvasta kohta, jolla maalataan kuvan toinen kohta, joka tässä tapauksessa on roska.

Ensimmäiseksi kloonaustyökalun kanssa valitaan kuvasta kohta, jolla roska peitetään. Napsauta Ctrl-painike painettuna roskan vieressä olevaa tasaista kohtaa hiiren ykköspainikkeella. Tämän jälkeen piirrä normaalisti roskan päällä ja se häviää. Simppeliä. Pieleen menneitä korjailuja voi ihastella Photoshop Disasters -sivustolla.

Näiden muokkausten jälkeen kuva on valmis käytettäväksi Scribuksessa. Kuvaa ei vielä tarvitse muuttaa cmyk-muotoon, vaikka paino sitä edellyttäisikin. Muunnos voidaan tehdä Scribuksessa pdf-tallennuksen yhteydessä.

1. Soili Pesonen & Juha Tarvainen: Julkaisun tekeminen, Docendo 2005

Teksti on osa sarjaa Scribus ja kaverit. Sarjan kirjoitukset:

 
  • Viimeisimmät

  • Toisaalta

  • Arkistot