Lähdin tänään kävelylle punainen pipo päässäni. Olin varma, etteivät villieläimet törmäisi minuun, koska ne ymmärtävät piponi merkityksen. Toiveeni myös oli, ettei yksikään ihminen ammu minua sorsana ja jos ampuu, lehdistölle vakuutellaan, että hirvenä ammuttiin. Ensi sijaisesti tahdoin kohottaa yleiskuntoani, joka laiskuuden aikana on hieman heikentynyt. Tallustelin huoletta, koska sorsastuskausi päättyi joulukuun lopulla.

Ihmisen epäonni on, että hän voi erehtyä. Parempikin ampuja saattaa tervehtiä vastaantulijaa ja hetken kuluttua tajuta, ettei tuntenut häntä lainkaan. Samoin on ammunnan laita. Silloin poskille nousee puna ja häpeä valtaa mielen. Toivoisin ampujalle rangaistusta tahi ainakin nuhteita ja lähimmäisilleni korvauksia menetetystä ajasta. Tilastotietojen mukaan kanssani olisi vielä voinut viettää aikaa 43,22 vuotta. Ylipaino saattaa muutamalla vuodella vähentää elinajanodotetta.

Tänä epävakauden ja liukkauden aikana edes punainen pipo ei suojaa kulkijaa kaikilta vaaroilta. Hirvet väistävät, mutta ihminen on erehtyväinen eikä katujen kunnossapitoonkaan ole luottaminen. Olkaa varovaisia lenkkipoluilla.

• Lataa versio 1.3.9
  • Windowsille ja Mac OS X:lle
  • Debian-repo ja useimmille RPM:ää käyttäville distroille

Kehityksen pääpainona oli vakaus. Versiosta 1.3.8 on korjattu 70 bugia. Joukossa on myös muutama uusi ominaisuus koskien:

• käännösympäristöä
• leikekirjaa
• resursseja ja resurssien hallintaa
• tiedostojen tuontia
• typografiaa
• dokumentaatiota

1) Alkulaulu 415 (Pelastusarmeijan laulukirja) Nyt sytytämme kynttilän

2) Kokouskieleni on ruotsi. Toivottavasti en pahoin takeltele nyt, kun joudun puhumaan suomeksi. Toinen syy takelteluun saattaa olla International Staff Band, jonka musiikkia (Spotify) kuuntelin, kun valmistelin tätä hartautta. Enkä varsinaisesti ole torvimusiikin ystävä.

3) Ajattelin, että olisi helppoa puhua näin tutussa ympäristössä ja tuttujen kasvojen edessä, mutta jännittäähän tämä. Taitaa syynä olla kielen lisäksi myös se, etten ennen ole yhtäkään hartautta pitänyt. Täytyi Wikipediasta tarkistaa, mikä hartaus on. Wikipediahan on aina oikeassa ja jos ei ole, Wikipedia-artikkelin voi itse korjata oikeaksi. Näin siellä luki:

Hartaus on pienimuotoisempi kuin kristinuskon jumalanpalvelus. Siihen voi kuulua rukous, Herran siunaus, hengellinen laulu tai virsi, musiikkia, uskontunnustus, keskustelua, symbolista toimintaa, hiljaisuutta, jne. 1) Hartauksien keskeinen merkitys on tuoda osallistujansa kosketuksiin pyhän kanssa. Siksi hartaus voi saada monenlaisia muotoja ja 2) käsitellä melkein mitä tahansa aihepiiriä.

kosketuksiin pyhän kanssa.

Wikipedia sanoo pyhästä: Pyhä on tavallisesta, maallisesta ja profaanista erotettu. Pyhä on jotakin mitä pidetään erillään konkreettisesti tai kuvaannollisesti; ajanlaskussa pyhäpäivä on eronnut arjesta, joka on varattu työlle ja kodin askareille.

4) Profaania ei enää Wikipediasta löytynytkään. Ensimmäinen asia, joka pyhästä tulee mieleen on Raamattu. Tilanteessani taitaa olla turvallisinta, että saamme kosketuksen pyhään Raamatusta.

5) Psalmi 24

6) Rukouspyynnöt

7) Rukous, majuri Tella Puotiniemi

8) Loppulaulu 313 (Pelastusarmeijan laulukirja), Riennä riemuin eespäin


Iloista päivää kaikille!

Perinteiset padat näkyvät katukuvassa 16.12.–23.12. (muutama pata on paikallaan vielä jouluaattonakin). Katso lista padoista.

Osallistukaa hyvän asian puolesta ja levittäkää sanaa.

Perinteinen Joulupatakeräys ottaa varaslähdön Helsingissä Narinkkatorin Joulumaailma 2010 -tapahtumassa 11.12.–15.12. Tämän halusin kertoa siksi, että Narinkkatorin padalla on tavattavissa kaupungin mukavin patavahti. Seison padalla:

• la 11.12. klo 11–13 ja 16–18
• ma 13.12. klo 11–13 ja 15–17
• ti 14.12. klo 11–13 ja 15–17
• ke 15.12. klo 15–17

Tervetuloa kaikki tutut ja tuntemattomat moikkaamaan ja vaihtamaan kuulumiset etenkin, jos teillä on rahaa mukana.

• Lataa Libre Graphics Magazinen ensimmäinen numero (3 Mt),

• korkealaatuinen (60 Mt)

• Paperiversion voi tilata ja maksaa Paypalin kautta (12 cad ≈ 9 €).

Ensimmäisen numeron kiinnostavin artikkeli on Fontmatrixin kehittäjän Pierre Marchandin haastattelu. Hän puhuu fonttienhallinnasta, vapaista ohjelmista ja yhteisön tuesta. Fontmatrix on vielä kehitteillä oleva vapaa fonttienhallintatyökalu Linuxille. Olen kirjoittanut siitä blogiini muutamia juttuja ja ollut mukana kehittämässä sitä. Mielipiteeni saattaa siis olla puolueellinen.

Toinen kiinnostava seikka lehdessä on työkalut ja fontit, joilla se on tehty. Kaikki vapaita luonnollisesti ja suurin osa tuttuja blogini lukijoille.

• Scribus 1.3.8 – Taitto ja painokuntoon valmistaminen
• Inkscape 0.48 – Kansi, Have your say, kalenteri ja UpStage-mainos
• GIMP 2.7.2 – Kuvien muokkaus ja muutamien pdf-tiedostojen muunto bittikartoiksi
• Pdftk 1.41 – Yksinkertaisti työnkulkua ja auttoi luomaan kevyempiä pdf-tiedostoja
• Git 1.7.0.4 – Työ jaettiin tekijöiden välillä Gitiä käyttäen. Git jakoi myös keskeneräisen työn kaikille kiinnostuneilla ja mahdollisti työn etenemisen seuraamisen.
• Raakatekstin muokkaus tehtiin ohjelmilla Gedit ja vim.

Fontit

• Linux Libertine – leipäteksti
• Linux Biolinum – alaviitteet ja kuvatekstit
• PropCourier Sans – otsikot

Osoitteesta http://libregraphicsmag.com/ löytyy lisää tietoa asiasta.

Voit osallistua keräykseen napsauttamalla alla olevaa painiketta.

Lähetä tarjous sähköpostilla Riku Leinolle osoitteeseen, joka on muotoa etunimi.sukunimi@pelastusarmeija.fi Samaisesta osoitteesta saa tarvittaessa lisätietoja. Lisätietoja voi kysyä myös puhelimitse numerosta 09 6812 3049.

Ensimmäisen päivän ensimmäinen tehtävä oli kävellä Broadwaytä Manhattanin eteläkärkeen. Matkaa kertyi kymmenisen kilometriä ja ensimmäiset rakot saimme sopivasti loman alkuun. Kaikilta päiviltä löytyy Google Mapsiin gps-vehkeellä tallennetut reitit.

Hotelimme sijaitsi 58. kadulla. Broadwayta alaspäin talssiessa ensimmäinen suurempi nähtävyys on Time Square 42. kadulla. Pian sen jälkeen vastaan tulee Flatiron ja monet muut tutut rakennukset. Eteläkärjestä matka jatkui lautalla Staten Islandille. Lautalta sai erinomaisia kuvia Manhattanin eteläkärjestä, Ellis Islandista ja Vapauden patsaasta. Oli mukava hengähtää ja ihailla maisemia lautan kannelta. Kannellakaan ei ollut vilpoista. Lämpötila pysytteli 30 asteessa koko reissun ajan.

Toisen päivän ohjelmassa oli jalkapalloa. Thierry Henry oli juuri hankittu New York Red Bullsiin. Hän teki ensiesiintymisensä The New York Football Challengessa, jossa näimme hänen pelaavan Manchester Cityä vastaan. Muusta urheilusta matkan aikana vastasivat NBA Store ja New York Yankees. Taisimme käydä NBA Storessa kolme kertaa.

Kolmeen vierailuun pääsi myös Century 21, joka on varsin koukuttava vaatekauppa Ground Zeron tuntumassa. Muutama muukin kauppa tuli koluttua. Mukana oli mm. Macy’s ja Pelastusarmeijan kirpputori. Brooklynin ja Hell’s Kitchenin kirpputoreillakin pyörähdimme. Pelastusarmeija viihdytti meitä vielä toiseen kertaan, kun osallistuimme Temple Corpsin kokoukseen toisena sunnuntaina 14. kadulla.

Kestoviihdyke päivissämme oli ruokapaikan valinta. Luulen, että pastramia olemme molemmat saaneet kylliksi loppuelämäksemme. Parasta tarjonta oli Island Burger and Shakesissa, jossa söimme kolme kertaa täydellisen hampurilaisen kohtuuhinnalla. Iltapalat haimme hotellin viereisestä supermarketista. Muutama tunnettu ruokapaikka kuului ohjelmaamme: Tom’s Restaurant, Katz’s ja Carnegie Deli.

Muutama pakollinen turistirysäkin mahtui mukaan. Museoista valitsimme MoMAn ja luonnonhistoriallisen museon. Lisäksi kävimme ihailemassa Guggenheimin rakennusta ja METin ohitimme puoliksi vahingossa yhdellä Central Parkin kävelyistämme. Strawberry Fields ja Dakota kuuluivat luonnollisesti pakollisiin vierailupaikkoihin kuten myös Columbian yliopiston kampus ja Bronxin eläintarha. Coney Islandilla vierailimme sateisena päivänä. Coney Islandista jäi hieman aavemainen tunnelma. New Yorkin ykkösrannaksi se on yllättävän huonokuntoinen.

Muutama valikoitu kuva on Flickerissä omana kokoelmanaan. Matkan kaikki kuvat muokkaamattomina löytyvät myös Flickeristä. Videoita tulee hieman myöhemmin.

Tietokoneohjelman käyttäminen helpottuu, kun ohjelmaa voi käskyttää omalla äidinkielellään. On todennäköistä, että lokalisoitu ohjelma saa laajemman yleisön kuin lokalisoimaton. Laaja käyttäjäkunta on monesti elinehto ohjelmalle.

Avoimen lähdekoodin projektissa jokainen käyttäjä on potentiaalinen osallistuja. Projektissa osallistujaryhmiä voivat olla mm. kehittäjät, jotka kirjoittavat ohjelmakoodia, avustajat, jotka auttavat käyttäjiä, testaajat, jotka antavat palautetta ohjelman toiminnasta sekä kääntäjät, jotka omalla työpanoksellaan auttavat uusien käyttäjien hankinnassa kääntämällä ohjelman uusille kielille.

Avoimen lähdekoodin ohjelman kehitys seuraa usein yksinkertaista kaavaa. Asetetaan tavoitteet seuraavalle julkaisulle ja aletaan tehdä työtä niiden saavuttamiseksi. Tavoitteet nimetään usein versionumerolla, jolla ohjelmisto julkaistaan, kun tavoitteet tai ennalta asetettu julkaisupäivämäärä on saavutettu.

Julkaisujen välinen aika on työaikaa, jolloin ohjelmaa kehitetään eli tehdään muutoksia, joita projektisuunnitelmassa on määritelty. Jos tarkastellaan työpöytäohjelmaa, kuten Mozilla Firefox tai OpenOffice.org, on todennäköistä, että kehitysprosessissa ohjelman käyttöliittymässä esiintyvät tekstit muuttuvat tai niitä tulee lisää. Työajan lopussa voidaan määritellä päivä, jonka jälkeen ohjelmakoodiin tehtävät muutokset eivät enää vaikuta käyttäjille näkyviin teksteihin. Tästä alkaa kääntäjän urakka.

Jotta ohjelman käyttöliittymän kääntäminen olisi mahdollista, on siihen pitänyt varautua jo ohjelman kehityksessä. Tekstit, jotka näkyvät ohjelman käyttäjille pitää voida erottaa ohjelmakoodista. Erottelun tuloksena on käännöstiedosto, jota kääntäjä alkaa työstää. Kääntäjän tehtävä on etsiä käännöstiedostossa olevalle alkuperäiskieliselle tekstipätkälle kohdekielinen vastine. Englanti on ylivoimaisesti käytetyin alkuperäiskieli avoimen lähdekoodin ohjelmistoprojekteissa.

Suosituimmille käännöstiedostomuodoille on tehty ohjelmia, joiden avulla käännöstyö helpottuu. Käännösohjelmassa saattaa olla mukana sanasto, jota pystyy käyttämään mm. usein toistuvien sanojen ja ilmaisujen kääntämisessä. Ohjelman tehokas käyttö vaatii harjaannusta, mutta jo pelkkä peruskääntäminen on ohjelmalla helpompaa kuin käännöstiedoston muokkaaminen tekstimuokkaimessa.

Käännösohjelma tarkkailee käännöksen edistymistä ja kertoo siitä kääntäjälle. Tekstipätkien kokonaismäärä, käännettyjen ja epävarmojen käännösten lukumäärä ovat kaikki tilastotietoa, joista käännösohjelma pitää kirjaa.

Työpöytäohjelmien käännösmäärä vaihtelee suuresti. Useimmat ohjelmat pärjäävät 200–6000 tekstipätkällä. Pätkä voi olla yksittäinen sana tai muutamasta lauseesta koostuva kappale. Tekstit ladataan käännösohjelmaan ja kääntäminen voi alkaa. Ensimmäiset helpot käännökset löytyvät nopeasti: file – tiedosto, cut – leikkaa, paste – liitä.

Käännöstä tehtäessä ei pidä tyytyä kompromisseihin. Jos merkkijonon käännös on epäselvä, tulee se merkitä käännöstiedostoon. Tällöin toinen kääntäjä voi helposti löytää käännöksen ja korjata sen. Oma käännöstehokkuus saattaa parantua, kun voi merkitä hankalan käännöksen epävarmaksi ja jatkaa työtä seuraavaan mahdollisesti helpompaan merkkijonoon.

Kompromisseja ja virheitä ei kuitenkaan ole aina helppo välttää. Tästä syystä käännösajan loppuun on varattava aikaa käännöksen tarkistukselle ja oikoluvulle. On hyvä, jos käännöksen käy läpi joku toinen, koska omalle työlleen voi tulla sokeaksi. Yksi hyvä tapa tarkistaa käännöstä on käyttää ohjelmaa oman käännöksensä kanssa. Tällä tavalla osa virheellisistä käännöksistä erottuu nopeasti. Lopuksi tarkistettu ja valmis käännös tulee lähettää ohjelmaprojektin käännöksistä vastaavalle henkilölle tai toimittaa se muulla projektin toivomalla tavalla julkaisua varten.

Avoimen lähdekoodin ohjelmien lokalisoinnissa taloudellinen hyöty on ainoastaan yksi vaikutin muiden joukossa. Työ on kaikille avointa. Ainoina esteinä ovat henkilökohtaiset taidot ja motivaatio ryhtyä vaativaan urakkaan.

Paras tapa aloittaa lokalisointiin tutustuminen on valita ohjelma, jota käyttää usein ja jonka tuntee parhaiten. Ohjelman verkkosivuilta voi etsiä tietoa ja ohjeita tehtävään. Jos ohjelmaa on jo käännetty, kannattaa ottaa yhteyttä aikaisempaan kääntäjään. Näin voi välttää tilanteen, jossa kaksi ihmistä työstää samaa käännöstä. Kokeneemmalta kääntäjältä voi myös saada apua, jos on vasta aloittelemassa lokalisoijan uraansa.

Jos ohjelman käyttöliittymän kääntäminen tuntuu lämmittelyltä, voi kääntämistä jatkaa ohjelmiin liittyvien oheismateriaalien parissa. Tällaisia ovat mm. ohjelman kotisivu, ohjeet ja erilaiset mainosmateriaalit. On itsestä kiinni, minkä tyyppiseen käännöstehtävään haluaa aikaansa sijoittaa. Näillä markkinoilla on runsauden pula.

Bileet jokilaivalla

Matkustimme Antin kanssa Tallinnaan, jossa illalla osallistuimme pienellä jokilaivalla järjestettyyn juhlaan. Juhlien edetessä löysimme tiemme laivan toiseen kerrokseen, jossa ollessamme laivaan ryntäsi ihmisiä tarkoituksenaan hajoittaa laiva ja vähintäänkin välillisesti aiheuttaa juhlijoiden vahingoittuminen.

Nurkassa laiturin puolella oli ikkuna, jonka sai auki. Avasin sen ja muistan miettineeni, pitävätkö ihmiset minua pelkurina, jos kiipeän ulos ensimmäisenä. En muista lopullista poistumisjärjestystä, mutta selvisimme Antin kanssa ulos vahingoittumatta. Ulos päästyämme suuntasimme ensimmäisen löytämämme huoltoaseman baariin tarkoituksenamme nauttia virvokkeita.

Kruunalla Veijo Esson baariin

Antti meni puuteroimaan nenänsä huoltoaseman vessaan. Minä suuntasin tiskille ja ostin itselleni virvoitusjuoman. Siirryin pöytään odottamaan Anttia, joka hetken kuluttua saapuikin. Hän oli ostanut minulle juoman. Molemmat lasini seisoivat pöydällä enkä ollut ehtinyt juoda suullistakaan, kun kassaneiti tuli luokseni ja sanoi, että Visa-korttini kanssa oli ongelmia. Hän halusi passini syystä, jota en muista. Muistan, että maksoin juomani punaisella luottokortillani, en tavanoimaisella valkoisella, jota yleensä käytän. En tiedä, mistä olin punaisen kortin saanut, mutta minun se oli.

Tähän liittyi ensimmäinen kauhunhetki. Valkoisen kortin historian tiesin ja olin sitä varten lisännyt puhelinmuistioon numeron, jonne voi soittaa, jos kortti katoaa. En ollut varma, voinko luottaa virolaiseen myyjään. Uskoin, että hän on rehellinen. Ajattelin, että ongelma selviää hetkessä ja voin hänen palauttaessaan passini vitsailla ja pyytää uudet kaksi virvoitusjuomaa, kun vanhat ovat ehtineet väljähtää prosessin aikana.

Numeropalvelu, miten voin auttaa

Aikaa kuitenkin kului ja luottamukseni kassan rehellisiin aikeisiin alkoi murentua. Ajattelin, että olisi parasta ottaa yhteyttä Luottokuntaan ja sulkea luottokorttini. Soitin numeroon, jonka olin tallenntanut kännykkääni. Numero oli varattu. Muistan yrittäneeni muutaman kerran.

Hätäni oli kuitenkin niin suuri, että Luottokuntaan piti saada yhteys pikimmiten. Päätin soittaa 0100100-numeropalveluun. Pyysin, että he yhdistäisivät Luottokunnan asiakaspalveluun, minkä he tekivätkin. Asiakaspalvelussa vastasi puheluun sekava mies, jonka puheista en muista mitään muuta kuin, että ne eivät olleet ensinkään järkeviä. Lopetin puhelun ja päätin yrittää toista numeropalvelua, 020202. He sanoivat, etteivät löydä Luottokunnan asiakaspalvelua, mutta Luottokunnan kiinteistöosaston asiakaspalvelun numero löytyy heidän järjestelmästään. Pyysin yhdistämään sinne.

Harmikseni puheluun vastasi sama sekainen mies, jonka kanssa olin aiemmin yrittänyt keskustella. Tällä kertaa sain hänestä kuitenkin ulos muutaman sanan, jotka muistan. Kysyin, mitä peliä tämä on. Hän vastasi, ettei hänen tulojaan nosta yhtään se, että hän auttaisi minua. Hän jatkoi, että tämä puhelu on jo nyt maksanut minulle kymmenen euroa ja kaikkien työntekijöiden palkat ovat vallan hyvin hoidossa näin korkeilla palvelumaksuilla.

Rosvon näköinen poliisi

Lopetin puhelun ja aloin tulla epätoivoiseksi. Minulle tuli tunne, että minut on pidätetty. Kävin kuitenkin vielä naapuripöydässä kysymyssä, voiko Virolaisiin luottaa vai höyläävätkö he parhaillaan luottokorttiani takahuoneessa omaksi hyväkseen. En muista mitä naapuripöydästä vastattiin. Palasin omaan pöytääni.

Juuri kun olin istunut alas, käveli pöydän ohitse tumma mies, jolla oli hieman kihartava tukka ja parransänki. Hän sai unessani pahan poliisin roolin. Nyt olin varma, että minut oli pidätetty. Muistan harmitelleeni, että ”väljähtänyt virvoitusjuoma” -vitsailuni oli menetetty. Enää ei siitä riittäisi hauskuutta tähän tilanteeseen.

Ihon alla

Poliisi käveli kassan luokse. Näin kassan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hän oli passini kanssa mennyt takahuoneeseen. He keskustelivat jostakin. Olin varma, että keskustelu liittyi pidätykseeni. Tässä vaiheessa huomasin, että oikeassa käsivarressani oli ihon alla kynä. Ainakin ihon alla olevan esineen profiili vaikutti kynältä. Tunteeni olivat kulkeneet hämmennyksestä epätoivon kautta kauhuun, joka nyt valtasi minut. Olin varma, että olin pidätettynä syystä.

Pohdin, että koska en muista miten kynä oli ihoni alle joutunut, en varmastikaan muista mitä muuta kamalaa, minkä johdostoa minut on pidätetty, olin tehnyt. Olin yhä varmempi syyllisyydestäni. Vielä ennen heräämistäni muistan pohtineeni, että toivottavasti saan kärsiä rangaistuksen suomalaisessa vankilassa virolaisen sijaan. Tunnustelin vasemmalla kädellä kynää ihoni alla, kun kuulin herätyskellon soivan.

Olen rakkaalta serkultani saanut joskus unien tulkintaan tarkoitetun kirjan. Myöhemmin ajattelin käydä tämän unen läpi ja tulkita sen kirjan avulla. Useimmille unen tapahtumille löytyy järkevähkö selitys, joiden varjolla tulkinta muodostuu varsin tylsäksi alitajunnan temppuiluksi. Odotan jo innolla unikirjan antamaa värikkäämpää tulkintaa, mutta palataan siihen myöhemmin.