Viime viikkoina minua on alkanut ihmetyttää ihmisten tietämättömyys vastuullisuudesta. Samalla olen joutunut myöntämään, että itsekin tiedän hyvin vähän. Olen ymmärtänyt, ettei kahvipapu ja kaakao kasva Suomessa ja että maissa, joissa ne kasvavat on usein merkittäviä ongelmia tuotannon alimmalla portaalla. Esim. Fazer hankkii suuren osan käyttämästään kaakaosta Nigeriasta, jossa 5–14-vuotiaista lapsista käy 14 miljoonaa töissä koulun sijaan. Fazer ei mitenkään pysty omin voimin varmistamaan, että sen käyttämät kaakaoviljelmät Nigeriassa (n. 5000 kpl) ovat rehellisiä.

Olen Fazerin lisäksi törmännyt muihinkin yrityksiin, kuten Muumi-hahmoja hallinoivaan Moomin Characters Oy:öön, jotka eivät ainakaan ensi puhuttelulta tunnusta tekevänsä mitään väärin, mutta hieman pidemmälle asioita kaiveltaessa, tuleekin ilmi, että yritys aidon oikeasti luulee tekevänsä asiat oikein. Moomin Characters Oy on siitä mukava esimerkki, että se on luvannut korjata asiat ja perustaa tuotevastuuosaton. Vielä odotan, että osaston työ alkaa näkyä kauppojen hyllyillä.

On yrityksiä, jotka sanovat tekevänsä oikein ja vastuullista, vaikkei vastuullisuus kestä lähempää tarkastelua. Teetä Suomeen tuova Nordqvist on saanut oikeuden käyttää Muumi-hahmoja teepaketeissaan, mikä on varsin valitettavaa, koska Nordqvistin tee ei ole vastuullisesti tuotettua (lisää tapaus-Nordqvistista jutun lopussa). Surullista on, että pääsääntöisesti suomalainen teenjuoja ei välitä teensä alkuperästä ja sen tuottamisessa tapahtuneista vääryyksistä.

Ei välitä suomalainen suklaansyöjäkään. Olen ottanut tavaksi kysellä, löytyykö kahviloissa ja ravintoloissa vastuullisesti tuotettua suklaata sisältäviä leivonnaisia, juomia – mitä kulloinkin. Viimeksi kysyin kaakaon alkuperästä Kouvolan McDonaldsissa, jossa nuori myyjä hämmästeli kysymystäni ja sai esimieheltään tuotevihon, jota yhdessä selailimme. Ei löytynyt McFlurryä, jossa suklaa olisi ollut vastuullista. Tilausta tuodessaan myyjä pysähtyi kysymään: ”Ettekö todellakaan syö mitään lapsityövoimalla tehtyä?”

Olen alkanut toivoa, että olisi joku valmis käyntikortin kokoinen esite suklaan ja kaakaon vastuullisuudesta. Kortin toisella puolella voitaisiin kertoa, mitä kouluttamattomuus tekee ihmiselle sekä miksi 10-vuotiaan ei tulisi käyttää vaarallisia työkaluja. Sitä ihmettelee ja miettii, miksei vastuullisuus ole Suomen kouluissa näkyvämmin esillä. Miksei nuori tiedä ja tunne kulutustottumustensa seurauksia? Miksi ihmisiä ei häiritse, jos afrikkalainen tai etelä-amerikkalainen lapsi ei voi käydä kouluja vaan työskentelee kahvi- tai kaakaoplantaaseilla, jotta me saisimme tyydytyksemme?

Voin hyvin ymmärtää, että kahvi himottaa jotakuta niin paljon, että hän silkasta innosta lähtee perustamaan paahtimoa Helsinkiin. Hyvä kahvi ja äärimmäinen finessi, jota sen tekemiseen tarvitaan ovat tyydytystä tuottavia asioita. Samalla ymmärrän, että kahvipavut eivät kasva Suomessa ja että niiden tuotannossa on äärimmäisen paljon ihmisten riistoa ja hyväksikäyttöä. Ainakin omalla kohdallani tämän tiedostaminen syö tyydytystä merkittävän paljon. Jos olisin perustamassa kahvipaahtimoa Suomeen, haluaisin olla varma käyttämieni kahvipapujen puhtaudesta vastuullisuuden näkökulmasta katsottuna.

Kahvilaketju Picnic tunnusti hiljan Twitterissä, että sitä ei haittaa kahvintuottajien riisto. Picnic haluaa tukea kotimaista kahvintuottajaa, tässä tapauksessa Kaffa Roasteryä, vaikkeivät Kaffan kahvit edes heidän omien verkkosivujensa mukaan ole täysin vastuullisia. Kaffa Roasteryn vastuullisuusviestintä on isoa ja Reilun kaupan mollaaminen äänekästä. Vastuullisuus syntyy Kaffan mielestä osin siksi, että he maksavat kahvista Reilun kaupan järjestelmää enemmän. Takaako kahviviljelmän omistajalle maksettu korkeampi hinta vastuullisuuden? Kaffan uskottavuutta syö merkittävästi, etteivät he vastanneet Finnwatchin kyselyyn loppuvuodesta 2016. Kysely koski vastuullista kahvin tuottamista. Kysyinpä minäkin, josko pääsisin tutustumaan Kaffa Roasteryyn erityisesti vastuullisuusnäkökulmasta. En ole vielä saanut kutsua.

Tietoisuutta vastuullisuudesta ja eettisestä kuluttamisesta on lisättävä. En usko, että kenenkään tahto on riistää toista ihmistä. Kun tuottajamaat ovat kaukana ja niiden olosuhteet eivät tunnu omassa arjessamme, on ne helppo unohtaa ja ohittaa.

Älä ohita! Pysähdy, ota selvää. Vaadi vastuullisuutta ja vaikuta niillä keinoilla, joihin oma aikasi ja tahtosi riittävät. Aloita vaikkapa lukemalla Wikipediasta artikkeli Kestävä kehitys. Sen jälkeen mieti, mitä kahvia juot ja milloin jätät kahvin juomatta. Sama koskee kaakaota sisältäviä tuotteita. Näistä kahdesta on helppo aloittaa ja jatkaa sitten vaikkapa Eetti ry:n kotisivuille lukemaan Puhtaat vaatteet -kampanjasta  ja tutustumaan Reiluun kauppaan

Mukavaa kesää!

Tapaus Nordqvistin jälkipuintia

Kotisivuillaan ja Facebookin kautta Nordqvistilta vastuullisuusasiaa tiedusteltuani selvisi, että Muumi-rooibos-juomaan hankitaan raaka-aineet tuottajilta, jotka noudattavat SA8000 vastuullisuusstandardia. Asiaa hieman lisää tutkimalla selvisi, ettei Etelä-Afrikassa ole yhtäkään SA8000-standardoitua tuottajaa, millään tuotantoalalla. Tämän jälkeen julkaistuani 9.2.17 avoimen kirjeen Muumipapalle kommentoi Nordqvistin toimitusjohtaja kirjettä Facebook-seinälläni kertoen, miten he eivät salli lapsityövoiman ym. käyttöä ja miten he ovat sitoutuneet BSCI-perusarvoihin kaikkien toimittamiensa tuotteiden osalta. Tämän väitteen uskottavuutta syö vahvasti se, ettei Nordqvist ole BSCI:n jäsen. Kysyin asiaa Foreign Trade Associationilta, joka hallinnoi BSCI:tä. Heidän viestinsä oli, että yrityksen on ensin oltava Foreign Trade Associationin jäsen, jonka jälkeen he voivat julkisesti ja virallisesti kertoa sitoutuvansa BSCI Code of Conductiin. Yritys, joka ei ole FTA:n eikä BSCI:n jäsen ei saa käyttöönsä työkaluja ja tukea kumppanitoimijoidensa ja tuotantoketjujensa valvontaan. On varsin ymmärrettävää, että enää Nordqvistin toimitusjohtaja ei vastannut kysymykseen, miten he valvovat BSCI:n noudattamaista.