Jos vantaalaisessa lähiössä jolkottelisi hirviä, epäilen etteivät ne törmäisi kuntoliikkujaan, jolla on päässsään punainen pipo. Pipo ei toimi ainoastaan huomio- ja varoitusvärinä vaan se antaa myös suojaa loppu talven purevaa pakkasta vastaan. Olisipa ihmisten laita samoin kuin hirvien.
Lähdin tänään kävelylle punainen pipo päässäni. Olin varma, etteivät villieläimet törmäisi minuun, koska ne ymmärtävät piponi merkityksen. Toiveeni myös oli, ettei yksikään ihminen ammu minua sorsana ja jos ampuu, lehdistölle vakuutellaan, että hirvenä ammuttiin. Ensi sijaisesti tahdoin kohottaa yleiskuntoani, joka laiskuuden aikana on hieman heikentynyt. Tallustelin huoletta, koska sorsastuskausi päättyi joulukuun lopulla.
Ihmisen epäonni on, että hän voi erehtyä. Parempikin ampuja saattaa tervehtiä vastaantulijaa ja hetken kuluttua tajuta, ettei tuntenut häntä lainkaan. Samoin on ammunnan laita. Silloin poskille nousee puna ja häpeä valtaa mielen. Toivoisin ampujalle rangaistusta tahi ainakin nuhteita ja lähimmäisilleni korvauksia menetetystä ajasta. Tilastotietojen mukaan kanssani olisi vielä voinut viettää aikaa 43,22 vuotta. Ylipaino saattaa muutamalla vuodella vähentää elinajanodotetta.
Tänä epävakauden ja liukkauden aikana edes punainen pipo ei suojaa kulkijaa kaikilta vaaroilta. Hirvet väistävät, mutta ihminen on erehtyväinen eikä katujen kunnossapitoonkaan ole luottaminen. Olkaa varovaisia lenkkipoluilla.