Kategoria: OpenOffice.org

Scribus ja OpenOffice.org Writer

Writer on oiva valinta julkaisun tekstien valmisteluun. Writerin avulla tekstit voidaan oikolukea, mikä Scribuksessa ei vielä tällä hetkellä ole mahdollista. Vaikka Scribuksesta oikolukuominaisuus löytyisikin, on tekstin kirjoittamiseen suunnitellut ohjelmat parempia ja kirjoittamisen kannalta joustavampia kuin tekstin tuottaminen taitto-ohjelmassa.

Jotta Writerilla kirjoitetusta tekstistä saisi mahdollisimman paljon irti, on kirjoitettaessa syytä käyttää tyylejä. Ensimmäisen tason otsikoissa käytetään tyyliä ”Otsikko 1”, toisen tason otsikoissa tyyliä ”Otsikko 2”, leipätekstissä tyyliä ”Leipäteksti” jne. Tyylien avulla jokainen tekstilohko saa merkinnän, jota voidaan käyttää apuna, kun tekstiä käsitellään Scribuksessa. Writerissa käytetty tyyli voidaan Scribuksessa vaihtaa tai päivittää helposti vastaamaan lopullista ulkoasua. Koska ulkoasu sinetöityy vasta Scribuksessa, ei ole väliä, miten tyylit on Writerissa määritetty.

Toisaalta, jos Writer ei miellytä, ei työkalulla ole väliä vaan sillä, että tuotos on Scribuksen ymmärtämässä muodossa. Muotoilluista tekstimuodoista parhaiten tuettuja ovat OpenOffice.org 1.0 -tiedostomuoto (tunniste: sxw) ja OpenDocument Text (tunniste: odt). Jos suosikkitekstimuokkaimesi tukee jompaakumpaa näistä tiedostomuodoista, on tulevaisuutesi auvoinen.

Työnkulku voidaan tehdä joustavaksi myös niin, että lehteen artikkeleita kirjoittavat henkilöt voivat kukin käyttää omaa suosikkityökaluaan, vaikkei se tukisikaan odt- tai sxw-tallennusmuotoja. Tällöin voidaan käyttää ”merkattua” tekstiä, jolle Scribukseen tuotaessa otetaan käyttöön kappaletyylit Scribuksen tekstisuodattimien avulla.

Vektorista toiseksi

Viime päivinä olen tuskaillut OpenOffice.orgin kanssa. Tarkoitus olisi saada kasaan jonkinlainen leikekuvakokoelma, jota voisi käyttää ihmisten käännytyksessä. Leikekuvat ovat yksi MS Officen vahvuus ainakin Pertti-peruskäyttäjän näkökulmasta. OpenOffice.orgin mukana ei tule leikekuvia juuri lainkaan.

Onneksi apuun tulee vapaa kuvakirjasto nimeltä Open Clip Art Library (OCAL). OCAL kokoaa kuvia, jotka on julkaistu Public Domain -periaatteella. Niitä voi vapaasti käyttää, miten ikinä haluaa. Ainoa ongelma OCALin ja OpenOffice.orgin välillä on, että OO.o:n tuki svg-kuville on aikalailla heikko. Tuntuu jotenkin hölmöltä, että pitkään suljettuna pysynyt wmf-tiedostomuoto on OO.o:ssa paremmin tuettu kuin avoin svg. Tilanteeseen on tulossa parannusta, mutta parannusta odotellessa olisi mukava, jos leikekuvia voisi käyttää OOo:ssa.

OpenOffice.orgin käytön kannalta kätevintä olisi, jos kuvat saisi OO.o:n galleriaan (Työkalut→Galleria). Sieltä niitä olisi mukava lisäillä asiakirjoihin. Toinen olennainen juttu on, että kuvat pitäisi galleriaan saada vektorimuodossa, jottei niitten venyttely heikentäisi laatua. Ongelmaksi muodostuu galleriakuvien luonti. OOo tuntuu linkittävän lähestulkoon kaikkiin kuvamuotoihin. Linkittäessä kuviin viittaa OOo niihin absoluuttisella polulla eli kohteitten jakaminen on hankalaa. Olen tällä hetkellä hakemassa sitä parasta muotoa, jota OO.o tukee ja johon svg-kuvat voi helposti muuntaa. Tällä hetkellä tuntuu, että muunnos tulee olemaan kompromissi laadun ja OO.o-yhteensopivuuden välillä. Lopullista muotoa en vielä ole löytänyt, mutta kun sen löydän, laitan leikekuvat jakoon myös täällä blogissani.

Svg-tiedostot eps-tiedostoiksi Inkscapella

Svg-tiedostojen muuntaminen eps-tiedostoiksi onnistuu kutakuinkin kivuttomasti Inkscapella. Inkscape on siitä kätevä svg-ohjelma, että se sisältää myös komentorivityökalut tiedostojen työstämiseen. Hakemiston ja sen kaikkien alihakemistojen svg-kuvat voidaan muuttaa svg:stä eps-tiedostoiksi seuraavalla pikku skriptillä (tiedosto svg2eps.sh):

#!/bin/sh
for file in `find . -name "*.svg"`
do
echo operating: $file
inkscape -T -f $file -E $file.eps
rm $file
rename .svg.eps .eps $file.eps
done

exit 0

En ole Bash-skriptausvelho, joten yllä oleva saattaa näyttää rumalta, mutta toimii!

Vektorigrafiikan muunnokset Uniconvertorilla

Toinen työkalu, joka ymmärtää svg-tiedostojen päälle on Uniconvertor. Uniconvertorilla laatu verrattuna Inkscapeen oli heikkoa. Voi olla, että se toimii paremmin joillain toisilla tiedostomuodoilla. Uniconvertorin idea on nerokas. Vektorigrafiikkaformaatille tehdään muunnos Uniconvertorin omaan sisäiseen vektorimuotoon, josta sitten voidaan tehdä muunnos mihin tahansa vektoriformaattiin, jolle löytyy tuki Uniconvertorissa. Uniconvertorin käyttö ei ole hankalaa. Muunnos esim. svg:stä wmf-tiedostoksi onnistuu seuraavalla komennolla:

uniconv file.svg file.wmf

Pstoedit on vektorimuotojen kunningas

Komento pstoedit -help listaa kaikki tiedostomuodot, joihin Pstoeditin avulla voidaan tiedostoja muuntaa. On kuitenkin kyseenalaista korvaako määrä laadun ja miten paljon lähtöformaatteja ohjelman pitäisi tukea. Pstoeditin idea on tarjota työkalut (e)ps-tiedostojen muuntamiseen. Tällä hetkellä kokeilen Inkscapella tehtyjen eps-tiedostojen muuntamista OO.o:n ymmärtämiksi emf-tiedostoiksi Pstoeditillä. Komento tähän on:

pstoedit -f emf:-OO file.eps file.emf

Muutaman päivän, jos annatte minulle vielä niin teillä on hieno kokoelma leikekuvia OpenOffice.orgissa.

Helpolla näyttävää

Kun Pertti-perusinsinööri tarttuu vapaaseen ohjelmaan ja alkaa tehdä raporttia, ei näyttävän dokumentin tuottaminen ole hänelle helppoa. Vaikka Perttiä hieman jopa kiinnostaisi dokumenttinsa ulkonäkö ei todennäköisyys näyttävän jäljen syntymiselle ole korkea. Parhaimmillaan Pertti pääsee tyydyttävään jälkeen.

Ainoa syy, miksi Pertti voi tehtävässään onnistua on, että hän työskentelee riittävän suuressa yrityksessä, jossa on käytössä jonkinlainen graafinen ohjeistus ja sen mukaiset valmiit asiakirjamallit. Valmiin mallin kanssakin on varsin helppoa epäonnistua. Tästä lisää tuonnempana.

Kuvitellaan, että Pertti työskentelee pienessä kolmen hengen firmassa eikä graafisia ohjeita ole. Pertin veljenpoika teki yritykselle logon neljä vuotta sitten. Kun Pertti alkaa kirjoittaa dokumenttia, on näkymä OpenOffice.orgin auettua seuraava:


Tästä ei hyvännäköistä saa aikaiseksi kuin Taikin loppututkinnolla. Jostain syystä vapaassa maailmassa ei vielä olla sisäistetty helppouden merkitystä. Vapaat työpöytäohjelmat tuntuvat taistelevan muilla kuin mukavuusmarkkinoilla.

Kun koti-isä aukaisee Scribuksen tai OpenOffice.orgin, on kauhistus suuri. Kauhistusta vähentäisi, jos valittavana olisi näyttäviä asiakirjapohjia ja niitten muokkaaminen omiin tarpeisiin olisi helppoa. Mallien sisällyttäminen ohjelmaan ei vie sen arvoa ammattikäyttäjien silmissä.

Vaihtoehtoinen lähestymistapa tulee tällä kertaa suljetulta puolelta. Kuvitelkaa kotiäiti luomassa mainosta pihakirppikselle. Tämän jälkeen kuvitelkaa hänen tuskansa kun edessä on ylläolevan kaltainen tyhjä sivu tai riemu, kun edessä on seuraavanlaiset vaihtoehdot Pages-ohjelmassa.

Sanomattakin lienee selvää kummalla ohjelmalla tehty mainos tuo enemmän kävijöitä kirppikselle. Sanotaan, että ilmaisuus ei ole vapauden tärkein ominaisuus, mutta on kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että ilmaisuus tuo laajan käyttäjäkunnan. Ilmaisuus kehoittaa kokeilemaan ja jos ensikokemus on pettymys, nousee kynnys ohjelman käytölle ja vapauden ajatus saa kolauksen.

Lähitulevaisuuden blogikirjoituksissani paneudun Pertin ongelmiin tarkemmin. Käyn läpi graafisen ohjeistuksen hankkimista Pertin sekä vapaita ohjelmia tuntemattoman graafisen suunnittelijan näkökulmista. Tulossa on myös kirjoitus mikrotypografiasta eli miten asiakirjamalli täytetään oikein ja vältetään yleisimmät sudenkuopat.

Lotus Symphony ja varoituksen sana

Kaikki vapauden ystävät ja OpenOffice.org-vihaajat saivat hiljattain täyttymyksensä ainakin, jos on uskominen Jussin OOo-blogia. Jussi kertoo Lotus Symphonyn olevan varteenotettava vaihtoehto OOo:lle vaikkei itse sen käyttäjäksi aiokaan ryhtyä. Nyt valppaina kaikki. Kenenkään vapautta arvostavan ei tule ryhtyä Symphonyn käyttäjäksi. Ilmaisuus ei tarkoita vapautta, minkä uskon Jussinkin tietävän. Lotus Symphony ei ole vapaa ohjelma eli älkää hyljätkö OOo:ta ainakaan Symphonyn takia.

Minähän en hirveästi politikoinnista perusta ja tämäkin kirjoitus on pelkästään yritys haalia lisää lukijoita blogilleni. Huomasin lisenssiongelman lukiessani Symphonysta Wikipediasta. Wikipedia sanoo lisenssin olevan proprietary eli lisenssi rajoittaa käyttöä niin paljon, ettei ohjelmaa voida kutsua vapaaksi. Mehän uskomme Wikipediaa. Jussin kirjoittama vapauden idea olisi helpompi hyväksyä, jos OOo olisi jaossa lisenssillä, joka estäisi forkattujen ohjelmien muuntumisen suljetuiksi. Onneksi Jussikin tulee kirjoituksensa loppupuolella järkiinsä ja toteaa, ettei Symphony ole uhka OOo:lle. Symphony ei todellakaan ole uhka yhdellekään vapaalle toimisto-ohjelmalle.

Lisää vapaudesta ja sen määritelmistä voi englanniksi lukea Open Source Initiativen sivuilta. Lotus Symphonyn lisenssiä ei ohjelman sivuilta löydy ainakaan pikaisella selailulla. Nähtävästi joudun lataamaan toimistotyökalun, jotta voin lukaista lisenssin. Lopuksi on syytä vielä hiljentyä miettimään, mikä on todellista vapautta. Vapaus tehdä softalla mitä vain kuten IBM tässä tapauksessa vai vapaus tehdä mitä vain, jos muutokset saadaan takaisin alkuperäiseen projektiin ja uusi tuotekin on vapaa.