Kategoria: vs

Ruudukot taiton apuna

Ruudukko Rautalankamalli, joka takaa julkaisun eheän ulkoasun. Ruudukko määrää tekstin leveyden, kuvien paikan ja tyhjän tilan sivulla. Lisäksi ruudukon tulee rajata julkaisun lopullinen sivukoko.1

Ruudukkoihin perehtymällä saa julkaisusta asteen verran paremman näköisen kuin vaikkapa tekstinkäsittelyohjelman oletusarvoja käyttämällä. Tässä vaiheessa tulisi ensimmäisen kysymyksen pompahtaa mieleen: Miksi tekstinkäsittelyohjelmien oletusarvot ovat niin päin honkia?

Asiaa hetken pohtineena voin arvata: Ihmiset eivät halua tuhlata paperia. Ruudukkomalleja selaillessa huomaa, että suuri osa niistä jättää sivulle runsaasti tyhjää tilaa. Sivun marginaalit eivät useinkaan jakaudu tasan. Yleistä on, että ulko- ja alamarginaali ovat runsaasti sisä- ja ylämarginaaleja suuremmat. Suuri alamarginaali kiinnittää tekstin sivulle ja ulkomarginaali jättää lukijalle tarttumapinnan, ettei teksti peity julkaisua luettaessa.

Ruudukkoja löytyy kahta päätyyppiä: vanhan ajan tasapainoiset ruudukot ja modernit ruudukkomallit. Esittelen alla kaksi ruudukkosysteemiä, yksi molemmista tyypeistä.

Villard de Honnecourtin systeemi2

Villard de Honnecourt ei halunnut antaa taviksille mahdollisuutta tehdä kauniita sivuja painotuotteisiinsa. Tätä varten hän kehitti ruudukkosysteemin, jolla saadaan näyttävä jälki, mutta jonka toteuttaminen on vähintäänkin hankalaa. Hänen ajoistaan, 1200-luvulta, on ihmisten älykkyys kuitenkin lisääntynyt riittävästi, jotta kyseisen systeemin periaatteet kannattaa tässä julkaista.

1. Valitse sivukoko ja muodosta aukeama.

2. Piirrä halkaisijat aukeamalle.

3. Piirrä halkaisijat molemmille sivuille alakulmista sisäreunaa kohti.

4. Piirrä halkaisijoiden leikkauskohdasta sivun yläreunaan kohtisuora viiva.

5. Piirrä yläreunan ja juuri piirretyn viivan leikkauskohdasta viiva vasemman sivun halkaisijoiden leikkauspisteeseen.

6. Piirrä kohdan 5. viivan ja oikean sivun halkaisijan leikkauspisteestä viiva oikean sivun yläkulmasta lähtevään aukeaman halkaisijaan. Tämä on tekstialueesi ylreuna.

7. Täydennä tekstialue niin, että alareuna muodostuu alueen oikean reunan ja sivun halkaisijan leikkauspisteeseen.

8. Toista tämä vasemmalle sivulle.

9. VdH:n systeemillä sivu jakaantuu yhdeksäsosiin.

Modernistien ruudukko2, 3

1920-luvulla joukko ihmisiä taisteli VdH:n ruudukon kanssa. Epäonnistumisesta toiseen he yrittivät löytää täydellisen sivun rakenteen, kunnes lopulta luovuttivat ja piirsivät sivulle neliön, jonka jakoivat vielä pienemmiksi neliöiksi. Modernistinen ruudukko oli syntynyt. Yksi joukon johtohahmoista oli Jan Tschichold, joka kirjassaan The New Typography heitti hyvästit menneelle ja puhdisti väylää uudelle radikaalille ulkoasulle. Modernistisen ruudukon voi tehdä seuraavasti:

1. Valitse sivukoko ja muodosta aukeama.

2. Valitse marginaalien koot fiiliksen mukaan. Tässä kohtaa on hyvä kuitenkin pitää kaksi jo mainittua perussääntöä mielessä: alas ja ulos isompi marginaali.

3. Jaa sisältöalue sarakkeisiin ja jätä sarakkeitten välille tyhjää. Useimmin sarakkeitten lukumäärä on 2–8.

4. Jaa sisältöalue neliöiksi. Jätä jokaisen osan välille tyhjän rivin verran tilaa.

5. Valitse fontti ja riviväli ja sovita aiemmin tekemäsi ruudukon raakaversio näihin.

Ruudukon valinnan jälkeen tulee tehtäväksi fontin ja rivivälin valinta. Ruudukon käyttöä tarkastellaan lisää tulevissa blogikirjoituksissa.

1. Thinking in type, Alex W. White, Allworth press
2. Book design, Andrew Haslam, Laurence King Publishing
3. A type primer, John Kane, Laurence King Publishing

Fontteja Inkscapella

Inkscapen kehitysversioon on hiljattain tullut Spiro-käyrät. Spiro-käyrien kanssa oman fontin vektorointi käy näppärästi. Osaavissa käsissä syntyy vähällä vaivalla näyttävää jälkeä. Meille osaamattomille tuo helpotusta disenolibren demo:

Inkscapesta vektorimuotoiset merkit voi viedä vaikkapa Fontforgeen ja suorittaa viimeistelyn siellä. Fontforgesta fontin saa jakeluun vaikkapa Opentype-muodossa. Lisenssisuositus tällä kertaa on SILin Open Font License.

Scribus ja fontit

Vapaitten painokelpoisten fonttien valikoima ei ole järin suuri. Netistä löytyy useita fonttihakemistoja, joissa jaetaan hyvännäköisiä ja tyylikkäitä Truetype-fontteja. Valitettavasti fonttien valintaan ei riitä, että ne näyttävät hyvältä. Jotta painoprosessissa vältettäisiin fontteihin liittyvät ongelmat on fontin oltava teknisesti myös laadukas.

Toinen tärkeä seikka suomea kirjoitettaessa on, että fontin tulee sisältää ääkköset. Useista megacooleista fonteista ne puuttuvat. Kolmas hyvän fontin tuntomerkki on, että fonttiperheeseen kuuluu ainakin normaali, lihavoitu ja kursivoitu versio fontista. Painotyötä tehtäessä ei valelihavointia ja -kursivointia tule käyttää. Näiden sijaan olisi suotavaa käyttää fonttiperheen lihavoitua tai kursivoitua fonttia. Valelihavoinnin ja -kursivoinnin käyttö Scribuksessa ei ole ongelma, koska Scribuksessa ei kyseisiä ominaisuuksia ole.

Tarkkaavainen lukija huomaa tässä kohtaa ristiriidan. Scribus ei suostu valelihavoimaan tai -kursivoimaan fonttia, mutta suostuu tekemään kapiteelit käyttäjän niin halutessa. Parempaan tulokseen päästään, jos myös kapiteelit ovat fontin suunnittelijan tekemät eikä Scribuksen versaalikirjaimista pienentämät.

Vaikkei korkeatasoisia painotöihin kelpaavia vapaita fontteja olekaan saatavilla laajoina kokoelmina, on vaihtoehtoja sentään muutamia. Ghostscriptin kanssa jaettavat URW-fontit kelpaavat varsin hyvin painotöihin. Gentium on julkaistu vapaalla lisenssillä, joka sallii muokkauksen ja levityksen. Gentiumin voi ladata itselleen SILin sivuilta. SIlin sivuilta löytyy luettelo OFL:llä lisensoiduista fonteista.

Jos vapaasti saatavilla olevista fonteista ei tunnu löytyvän hyvää fonttia julkaisuun ja hyviä fontteja haluaisi silti hankkia edullisesti, on yksi vaihtoehto ostaa jokin vanha ohjelma, jonka mukana tiedetään tulevan laadukkaita fontteja. Eräs tällainen on Corel Draw, jonka vanhahkon version saattaa alehyllystä löytää puoli-ilmaiseksi. Corel Drawn mukana tulevat Bitstreamin fontit ovat kaikki painotöihin sopivia.

Fonttien tarkistus

Fontit ovat useimmiten syynä, kun paino valittaa Scribuksella tehdyn pdf-tiedoston sopimattomuudesta. Tätä ongelmaa varten on Scribukseen sisällytetty fonttien tarkistus, joka hylkää kaikki epäilyttävät ja rikkoutuneet fontit. Tämä voi olla syynä, jos et löydä Scribuksessa suosikkifonttiasi fonttiluetteloista.

Scribus tarkistaa fontit ensimmäisellä käynnistyskerrallaan ja luo niistä välimuistin, joka seuraavilla kerroilla luetaan fonttien tarkistamisen sijaan. Uusilla käynnistyksillä ainoastaan uudet fontit ja muuttuneet vanhat tarkistetaan. Tämä juuri on syynä Scribuksen ensimmäisen käynnistyksen hitauteen. Tarkistusprosessin kulun saat näkyville, jos käynnistät Scribuksen terminaalissa komennolla:

scribus -fi tai scribus --font-info

Huonolaatuisen fontin käyttäminen

Tarkistusprosessista huolimatta Scribukseen päätyy fontteja, joissa kaikki eivät ole kohdallaan. Jos et voi olla varma fontin laadusta, kannattaa pdf-tiedostoa tehtäessä muuntaa kaikki tekstit ääriviivoiksi, jolloin fonttia ei tarvitse upottaa pdf-tiedostoon vaan kaikki tekstit ovat tiedostossa vektorigrafiikkana. Tämä ei vaikuta tiedoston tulostuslaatuun, mutta näytöltä katsottaessa saattaa tiedosto näyttää virheelliseltä.

Tekstien muuttaminen ääriviivoiksi onnistuu pdf-tallennusikkunan Fontit-välilehdellä. napsauta painiketta ”Muuta kaikki ääriviivoiksi”. Tämä ei myöskään vaikuta dokumentin kanssa työskentelyyn millään tavalla, koska tekstit muutetaan ääriviivoiksi ainoastaan pdf-tiedostoa tehtäessä.

Olisin iloinen, jos joku voisi vinkata vapaasta leipisfontista, josta löytyvät gemenanumerot!

Teksti on osa sarjaa Scribus ja kaverit. Sarjan kirjoitukset:

Scribus ja Gimp

Gimp ei esittelyjä kaipaa. Gimp on tunnetuin vapaa kuvankäsittelyohjelma. Jotta Gimp palvelisi paremmin painettava julkaisu tekoa, on suositeltavaa tehdä pari muutosta Gimpin oletusasetuksiin. Kuvien oletustarkkuudeksi on hyvä muuttaa jokin paremmin painotöihin sopiva arvo (esim. 300 dpi) ja kuvan koon muutoksissa käytettävä interpolointimenetelmä on hyvä muuttaa parempaan.

Kuvien muokkaus on hauska ajanviete, mutta myös välttämätön julkaisun teon vaihe. On hyvä kuitenkin muistaa, että muokkauksella ei huonoa otosta voi pelastaa. Ennen kuvien tuomista Scribukseen kannattaa Gimpissä käydä läpi seuraavat peruskorjaukset:

  1. sävyt
  2. terävyys
  3. virheet

Sävyjen korjaus

Sävyjen korjauksen tavoitteena on saada kuvan tummin kohta näyttämään mustalta ja vaalein kohta valkoiselta. Kaikki tälle vällille jäävät sävyt tulisi levittyä tasaisesti niin, että kuvan värit ovat kirkkaat ja selkeät. Laiskoille ja Gimppiin luottaville tämä on helppo tehtävä.

Kun olet avannut Gimppiin kuvan, löytyy sävyalueiden korjailu valikosta Värit→Säätöarvot. Työkalussa on painike Automaattinen, jonka avulla Gimp yrittää tehdä muutokset kuvan nykyisten säätöarvojen perusteella. Laiskat tyytyvät Gimpin ratkaisuun, mutta kontrollifriikit voivat jatkaa muokkausta tai valita kokonaan omat arvonsa. Muutokset näkyvät Gimpissä välittömästi, jos säätöikkunan kohta Esikatselu on valittuna. Muutokset hyväksytään painamalla lopuksi OK-painiketta.

Sävyjä korjaillessa on hyvä pitää mielessä, että kuvassa ei tulisi olla puhki palaneita kohtia. Nämä ovat kohtia, jotka ovat valitsemaasi valkoista pistettä valkoisempia ja näin ollen eivät lopullisessa kuvassa erotu ollenkaan vaan ovat laajoja yhtenäisiä valkoisia alueita. Taivas on kohde, joka helposti palaa puhki, kun kuvan sävyjä muokataan vain jonkin kuvan yksityiskohdan perusteella. Sama varoitus koskee myös tummaa päätä.

Terävöitys

Sävyjen korjailun jälkeen kuva on hyvä terävöittää. Terävöityksen tuloksia on syytä tarkastella kuvan ollessa todellisessa koossaan (Näytä→Suurenna→100 %). Näin tulee parhaiten ilmi, mitä kuvalle terävöityksessä tapahtuu. Terävöitys tapahtuu Gimpissä Unsharp Mask (epäterävä maski) -työkalulla, joka löytyy valikosta Suotimet→Paranna. Laiskat tyytyvät oletusarvoihin, mutta kokeilemalla eri vaihtoehtoja päästään vielä parempaan lopputulokseen. Kokeilijoiden on syytä pysyä seuraavissa rajoissa1:

  • Säde: 0,1–2,0
  • Määrä: 1,00–2,0
  • Kynnysarvo: 0–10

Virheitten korjailu

Kuvissa saattaa joskus esiintyä pölyhiukkasia tai muita vastaavia häiriötekijöitä (roskat, finnit, jne.). Niistä pääsee helpoiten eroon Gimpin kloonaustyökalulla. Rajaa pölyhiukkanen ja kuvaa sen ympäriltä Zoomaus-työkalulla. Tämän jälkeen valitse kloonaustyökalu (leimasimen näköinen kuvake). Kloonaustyökalun avulla voidaan valita kuvasta kohta, jolla maalataan kuvan toinen kohta, joka tässä tapauksessa on roska.

Ensimmäiseksi kloonaustyökalun kanssa valitaan kuvasta kohta, jolla roska peitetään. Napsauta Ctrl-painike painettuna roskan vieressä olevaa tasaista kohtaa hiiren ykköspainikkeella. Tämän jälkeen piirrä normaalisti roskan päällä ja se häviää. Simppeliä. Pieleen menneitä korjailuja voi ihastella Photoshop Disasters -sivustolla.

Näiden muokkausten jälkeen kuva on valmis käytettäväksi Scribuksessa. Kuvaa ei vielä tarvitse muuttaa cmyk-muotoon, vaikka paino sitä edellyttäisikin. Muunnos voidaan tehdä Scribuksessa pdf-tallennuksen yhteydessä.

1. Soili Pesonen & Juha Tarvainen: Julkaisun tekeminen, Docendo 2005

Teksti on osa sarjaa Scribus ja kaverit. Sarjan kirjoitukset:

Scribus ja kuvakirjastot

Pienellä julkaisulla ei välttämättä ole resursseja palkata valokuvaajaa jokaista täytekuvaansa varten. Digikameroiden huiman suosion myötä on nettiin noussut kuvapankkeja, jonne Matti Meikäläiset voivat lähettää omia kuviaan toisten ihailtavaksi ja käytettäväksi. Oma suosikkini on Morguefile, jonka kuvia voi vapaasti käyttää kaikenlaisissa projekteissa ilmaiseksi. Morguefilen useimmin kysytyistä kysymyksistä:

Ovatko kuvat ilmaisia ja voin käyttää niitä omassa kaupallisessa projektissani?

Kyllä

En usko. Ovatko ne todella ilmaisia?

Kyllä. Kaikki kuvat todella ovat ilmaisia ja voit käyttää niitä kaupallisessa projektissasi ilman kuvaajan lupaa tai edes kuvaajan mainitsemista kuvan yhteydessä. Kuvien painokopioiden tai digitaalisten versioiden myyminen sekä niiden esittäminen omina kuvinasi on kielletty.

Mikään ei tietenkään estä sinua antamasta kunniaa kuvaajalle ja kertomasta hänelle, että olet käyttänyt omassa työssäsi hänen kuvaansa. Tällaiset pienet hyvät teot löydät varmasti edestäsi, kun kuvaaja kiitoksistasi innostuneena alkaa räpsiä entistä enemmän entistä parempia kuvia. Ennen Morguefilestä löytyneen kuvan käyttöä kannattaa vielä lukea palvelun käyttöehdot.

Leikekuvia (vektorigrafiikkaa) löytyy Pertti-perusinsinöörin julkaisuihin Open Clip Art Librarysta. Kaikki Open Clip Artista löytyvät kuvat on julkaistu Public Domainina. Open Clip Artin kokoelmassa on yli 10 000 kuvaa, joten oikean kuvan löytyminen on todennäköisesti vain ajan kysymys.

Open Clip Art Library julkaisee leikekuvat svg-tiedostoina. Svg-tiedostot voi Scribukseen tuoda suoraan Tiedosto-valikon Tuo-alivalikosta löytyvällä Tuo svg… -toiminnolla. Leikekuvia voi helposti myös muokata Inkscapessa, jos ei ole tyytyväinen johonkin kuvan yksityiskohtaan tai haluaa käyttää kuvaa osana omaa laajempaa piirrosta.

Teksti on osa sarjaa Scribus ja kaverit. Sarjan kirjoitukset: