Ystävyyttä on vaikea mitata. Sen tuntee sydämessä. Joskus ystävyys on kuitenkin helposti ymmärrettävää. Eikö vain jääkiekon maailmanmestaruus olekin hieno saavutus? Tosi ystävä auttaisi tuon saavutuksen valloittamisessa varmasti.
Ruotsissa jahdattiin viime syksynä vieraan vallan sukellusvenettä. Näköhavaintoja oli, mutta mitään ei löytynyt. Tästä harmistuneena ruotsalaiset ottivat härkää sarvista ja päättivät uusia sukellusvenekalustoaan. Kaikkihan tietävät, ettei modernia vedenalaista liikkujaa hankinta pikkurahalla saati kokonaista laivastoa. Tarvitaan rahaa tai ainakin ystävää, jolla rahaa on.
En tiedä, halusiko Suomi Ruotsin ystäväkseen vai onko meillä todella varaa ehdotukseen, jonka sukellusvenekohu sai aikaan. Puolustusministeri Carl Haglundin mielestä, ei ole lainkaan mahdotonta, että Suomella ja Ruotsilla olisivat yhteiset meri- ja ilmavoimat vuoteen 2020 mennessä. Minä veisin ajatuksen vielä astetta pidemmälle.
Yhdistetään Suomen ja Ruotsin valtiot muiltakin osin. Saamme yhteisen meri- ja ilma-alueiden puolustuksen ja samalla maailman parhaimman jääkiekkojoukkueen, jonka paidassa komeilee leijona, jolla on kolme kruunua päässä. Pääsemme vihdoin jalkapallon MM-kisoihin. Pelastusarmeijan osastojen määrä tuplaantuisi… Tästä luettelosta ei tule lyhyt.
Kalastusharrastuksen kanssa on ollut hiljaista muutaman viime viikon ajan. Kummipoikani vieraili isänsä kanssa meillä Kouvolassa. Frisbee-golf vei voiton yhteisestä tekemisestä etenkin, kun en kahdeksanvuotiaalle uskaltanut luvata varmaa saalista. Itsekin olen vasta harrastuksen uuden aloituksen jälkeen saanut kaksi kalaa. Ei hurraamista. Kuvassa oikealla ovat minun lisäkseni vaimoni, kummipoikani ja hänen isänsä sekä tämän kesän frisbee-golfpäähinemuotia.