Kaakaon hankinnan vastuullisuus ja Fazerin haluttomuus tehdä asiat suositusten mukaan kuluttajien parhaaksi

Tässä Twitterissä käymääni keskustelua Fazerin makeisliiketoiminnan viestintäjohtajan Liisa Eerolan kanssa.

Keskustelun kannalta on olennaista tietää, ettei Fazerin käyttämästä suklaasta ole vastuullisuussertifioitua kuin osa eikä yksikään Fazerin tuote ole kolmannen osapuolen sertifioima.

Fazer sanoo olevansa täysin vastuullinen, mutta kieltäytyy julkaisemasta omien suorien viljelijäohjelmiensa auditointien tuloksia ja toimenpiteitä, joihin auditointien pohjalta on ryhdytty.

Fazeria on arvosteltu asiasta useasti, mutta silti se kieltäytyy ottamasta kuluttajien toiveita huomioon. Ostamalla Fazerin suklaata, et voi olla varma sen vastuullisuudesta.

Tietoinen kuluttaminen

Tietoisen kuluttamisen pitäisi olla tämän ajan ykköstrendejä. Tietoinen kuluttaminen on vastuullista kuluttamista, joka huomioi tuotteen koko elinkaaren ja kaikki sen tuottamiseen liittyvät ihmiset, yhteisöt ja ympäristöt. Parhaimmillaan tietoisen kuluttamisen voi ajatella olevan kulutusratkaisuja, joilla ei ole negatiivisia vaikutuksia.

Jokainen meistä on tietoinen kuluttaja. Ajattelemme vähintäänkin itseämme ja perhettämme tehdessämme kulutusratkaisuja. Seuraava askel usein koskettaa kotimaisuutta. Useimpien on myös helppo ymmärtää, miksi on järkevää suosia lähituottajia ja miksi munien on hyvä olla vapailta kanoilta. Tätä pidemmälle ajatuksemme harvoin yltävät. Elämme oman hyvinvointimme ja markkinoinnin aiheuttamassa harhassa. Emme näe, saati koe, kulutusratkaisujemme negatiivisia vaikutuksia. WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder sanoo, että me suomalaiset olemme ulkoistaneet kulutusratkaisujemme negatiiviset vaikutukset ulkomaille.

Kuluttamisen positiivisten vaikutusten maksimointi saattaa olla yltiöoptimismia ja mainosmiesten höpinää. Vastuullisuus ei useinkaan lisäänny ostamalla. Ostamatta jättäminen on usein vastuullisin teko, jonka voimme tehdä. Siksi tämä muutama vuosikymmen sitten Pelastusarmeijan kadeteille annettu ohje on yhä pätevä.

Älä osta kaikkea, mitä tarvitset.
Hanki vain, mitä ilman et tule toimeen.

Tietoinen kuluttaminen on usein tietoinen ratkaisu jättää ostamatta. Yritän parhaani mukaan opetella vastuulliseksi kuluttajaksi. Se ei ole helppoa. Tarvitsen niin monia asioita ja lähes kaikki ovat minulle elintärkeitä.

Ymmärrän, että minun pitää suunnata katseeni pois itsestäni ja koti-Suomesta kohti köyhiä tuottajamaita ja tuotantoketjujen alimpia portaita. Siellä negatiiviset vaikutukset ovat suurimpia ja rikkomukset räikeimpiä. Reilun kaupan kotisivujen selailemisesta on hyvä aloittaa.

Pysähdy, ota selvää, vaadi vastuullisuutta ja vaikuta!

Viime viikkoina minua on alkanut ihmetyttää ihmisten tietämättömyys vastuullisuudesta. Samalla olen joutunut myöntämään, että itsekin tiedän hyvin vähän. Olen ymmärtänyt, ettei kahvipapu ja kaakao kasva Suomessa ja että maissa, joissa ne kasvavat on usein merkittäviä ongelmia tuotannon alimmalla portaalla. Esim. Fazer hankkii suuren osan käyttämästään kaakaosta Nigeriasta, jossa 5–14-vuotiaista lapsista käy 14 miljoonaa töissä koulun sijaan. Fazer ei mitenkään pysty omin voimin varmistamaan, että sen käyttämät kaakaoviljelmät Nigeriassa (n. 5000 kpl) ovat rehellisiä.

Olen Fazerin lisäksi törmännyt muihinkin yrityksiin, kuten Muumi-hahmoja hallinoivaan Moomin Characters Oy:öön, jotka eivät ainakaan ensi puhuttelulta tunnusta tekevänsä mitään väärin, mutta hieman pidemmälle asioita kaiveltaessa, tuleekin ilmi, että yritys aidon oikeasti luulee tekevänsä asiat oikein. Moomin Characters Oy on siitä mukava esimerkki, että se on luvannut korjata asiat ja perustaa tuotevastuuosaton. Vielä odotan, että osaston työ alkaa näkyä kauppojen hyllyillä.

On yrityksiä, jotka sanovat tekevänsä oikein ja vastuullista, vaikkei vastuullisuus kestä lähempää tarkastelua. Teetä Suomeen tuova Nordqvist on saanut oikeuden käyttää Muumi-hahmoja teepaketeissaan, mikä on varsin valitettavaa, koska Nordqvistin tee ei ole vastuullisesti tuotettua (lisää tapaus-Nordqvistista jutun lopussa). Surullista on, että pääsääntöisesti suomalainen teenjuoja ei välitä teensä alkuperästä ja sen tuottamisessa tapahtuneista vääryyksistä.

Ei välitä suomalainen suklaansyöjäkään. Olen ottanut tavaksi kysellä, löytyykö kahviloissa ja ravintoloissa vastuullisesti tuotettua suklaata sisältäviä leivonnaisia, juomia – mitä kulloinkin. Viimeksi kysyin kaakaon alkuperästä Kouvolan McDonaldsissa, jossa nuori myyjä hämmästeli kysymystäni ja sai esimieheltään tuotevihon, jota yhdessä selailimme. Ei löytynyt McFlurryä, jossa suklaa olisi ollut vastuullista. Tilausta tuodessaan myyjä pysähtyi kysymään: ”Ettekö todellakaan syö mitään lapsityövoimalla tehtyä?”

Olen alkanut toivoa, että olisi joku valmis käyntikortin kokoinen esite suklaan ja kaakaon vastuullisuudesta. Kortin toisella puolella voitaisiin kertoa, mitä kouluttamattomuus tekee ihmiselle sekä miksi 10-vuotiaan ei tulisi käyttää vaarallisia työkaluja. Sitä ihmettelee ja miettii, miksei vastuullisuus ole Suomen kouluissa näkyvämmin esillä. Miksei nuori tiedä ja tunne kulutustottumustensa seurauksia? Miksi ihmisiä ei häiritse, jos afrikkalainen tai etelä-amerikkalainen lapsi ei voi käydä kouluja vaan työskentelee kahvi- tai kaakaoplantaaseilla, jotta me saisimme tyydytyksemme?

Voin hyvin ymmärtää, että kahvi himottaa jotakuta niin paljon, että hän silkasta innosta lähtee perustamaan paahtimoa Helsinkiin. Hyvä kahvi ja äärimmäinen finessi, jota sen tekemiseen tarvitaan ovat tyydytystä tuottavia asioita. Samalla ymmärrän, että kahvipavut eivät kasva Suomessa ja että niiden tuotannossa on äärimmäisen paljon ihmisten riistoa ja hyväksikäyttöä. Ainakin omalla kohdallani tämän tiedostaminen syö tyydytystä merkittävän paljon. Jos olisin perustamassa kahvipaahtimoa Suomeen, haluaisin olla varma käyttämieni kahvipapujen puhtaudesta vastuullisuuden näkökulmasta katsottuna.

Kahvilaketju Picnic tunnusti hiljan Twitterissä, että sitä ei haittaa kahvintuottajien riisto. Picnic haluaa tukea kotimaista kahvintuottajaa, tässä tapauksessa Kaffa Roasteryä, vaikkeivät Kaffan kahvit edes heidän omien verkkosivujensa mukaan ole täysin vastuullisia. Kaffa Roasteryn vastuullisuusviestintä on isoa ja Reilun kaupan mollaaminen äänekästä. Vastuullisuus syntyy Kaffan mielestä osin siksi, että he maksavat kahvista Reilun kaupan järjestelmää enemmän. Takaako kahviviljelmän omistajalle maksettu korkeampi hinta vastuullisuuden? Kaffan uskottavuutta syö merkittävästi, etteivät he vastanneet Finnwatchin kyselyyn loppuvuodesta 2016. Kysely koski vastuullista kahvin tuottamista. Kysyinpä minäkin, josko pääsisin tutustumaan Kaffa Roasteryyn erityisesti vastuullisuusnäkökulmasta. En ole vielä saanut kutsua.

Tietoisuutta vastuullisuudesta ja eettisestä kuluttamisesta on lisättävä. En usko, että kenenkään tahto on riistää toista ihmistä. Kun tuottajamaat ovat kaukana ja niiden olosuhteet eivät tunnu omassa arjessamme, on ne helppo unohtaa ja ohittaa.

Älä ohita! Pysähdy, ota selvää. Vaadi vastuullisuutta ja vaikuta niillä keinoilla, joihin oma aikasi ja tahtosi riittävät. Aloita vaikkapa lukemalla Wikipediasta artikkeli Kestävä kehitys. Sen jälkeen mieti, mitä kahvia juot ja milloin jätät kahvin juomatta. Sama koskee kaakaota sisältäviä tuotteita. Näistä kahdesta on helppo aloittaa ja jatkaa sitten vaikkapa Eetti ry:n kotisivuille lukemaan Puhtaat vaatteet -kampanjasta  ja tutustumaan Reiluun kauppaan

Mukavaa kesää!

 

Tapaus Nordqvistin jälkipuintia

Kotisivuillaan ja Facebookin kautta Nordqvistilta vastuullisuusasiaa tiedusteltuani selvisi, että Muumi-rooibos-juomaan hankitaan raaka-aineet tuottajilta, jotka noudattavat SA8000 vastuullisuusstandardia. Asiaa hieman lisää tutkimalla selvisi, ettei Etelä-Afrikassa ole yhtäkään SA8000-standardoitua tuottajaa, millään tuotantoalalla. Tämän jälkeen julkaistuani 9.2.17 avoimen kirjeen Muumipapalle kommentoi Nordqvistin toimitusjohtaja kirjettä Facebook-seinälläni kertoen, miten he eivät salli lapsityövoiman ym. käyttöä ja miten he ovat sitoutuneet BSCI-perusarvoihin kaikkien toimittamiensa tuotteiden osalta. Tämän väitteen uskottavuutta syö vahvasti se, ettei Nordqvist ole BSCI:n jäsen. Kysyin asiaa Foreign Trade Associationilta, joka hallinnoi BSCI:tä. Heidän viestinsä oli, että yrityksen on ensin oltava Foreign Trade Associationin jäsen, jonka jälkeen he voivat julkisesti ja virallisesti kertoa sitoutuvansa BSCI Code of Conductiin. Yritys, joka ei ole FTA:n eikä BSCI:n jäsen ei saa käyttöönsä työkaluja ja tukea kumppanitoimijoidensa ja tuotantoketjujensa valvontaan. On varsin ymmärrettävää, että enää Nordqvistin toimitusjohtaja ei vastannut kysymykseen, miten he valvovat BSCI:n noudattamaista.

Avoin kirje Muumipapalle

Siirry Nordqvistin vastaukseen.

Arvostettu Muumipappa,

Olet vaikutusvaltainen henkilö Muumilaaksossa, ja siksi lähestyn nyt juuri sinua. Olen hyvin huolissani eräistä Muumilaakson asukkaiden toimista. Kauhistuksekseni nimittäin löysin heitä hymyilemästä arveluttavien tuotteiden pakkauksissa. Isänä varmasti ymmärrät minua ja osaat tarttua toimeen, jotta huoleni hälvenisi.

Poikani Akseli on selvästikin jo yksivuotiaana ihastunut teihin muumeihin. Nuuskamuikkunen ja Pikkumyy eivät häntä vielä erityisemmin viehätä, mutta jonakin päivänä Nuuskamuikkusen seikkailijaluonne vetänee häntä kovastikin puoleensa tai sitten hän löytää Muumilaaksosta jonkun toisen suosikin. Jokaisella suomalaislapsella tuntuu olevan omansa. Teidän toimillanne on heille merkitystä. Olen todella kiitollinen, että Akselilla on ollut etuoikeus syntyä Suomeen, vaikkei sitä enää aivan lottovoiton arvoisena pidettäisikään. Hän on etuoikeutettu jo siitä syystä, että tulee saamaan mahdollisuuden käydä koulua yhdessä ikätoveriensa kanssa ja oppii itse lukemaan – vaikkapa rakastamiaan Muumi-kirjoja.

Maailmassa on valtavasti lapsia, jotka koulunkäynnin sijaan joutuvat tekemään raskasta työtä perheensä elannon eteen, sillä työnantajat maksavat heidän vanhemmilleen liian pientä palkkaa. Olin hyvin surullinen, kun huomasin, etteivät vuotesi merellä olleet saaneet sinua huomaamaan tätä epätasa-arvoa maailmassa. Ehkä matkasi ei koskaan osunut suklaan ja teen tuottajamaihin, joissa tuottajat ovat jatkuvan riiston kohteena ja lapsilta länsimaisen ahneuden takia viedään lapsuus.

En tiedä, miten voisin tästä Akselille kertoa, kun hän muutaman vuoden päästä alkaa kysellä. Vielä vaikeammaksi asian tekee se, että teitä Muumilaakson asukkaita näkee mainostamassa tuotteita, joita ostamalla on vaara tukea tuottajien hyväksikäyttöä ja lapsityövoimaa. Miten selitän pojalleni, että hänen rakastamansa Muumit eivät aina olekaan hyvällä asialla ja että heidän mainostamansa rooibos-juoma ja suklaa siksi jäävät kaupan hyllyyn?

Tiedän, että olit itse orpolapsi ja koit varmasti lapsuudessasi vaikeitakin asioita. Siksi olen kovin luullut sinun välittävän kaikista lapsista ja eriarvoisuuden sijaan korostavan kaikkien ihmisten tasavertaisuutta ja puhuvan sen puolesta. Toivottavasti suuressa tuhotulvassa ei tapahtunut mitään peruuttamatonta empatiakyvyllesi, jota nyt koetan herätellä. Olet viisas, rakastava ja rohkea. Nyt on aika näyttää se!

Älä tue epäilyttäviä tuotteita, kuten kahvia, teetä, rooibos-juomaa ja suklaata. Älä tahraa Muumilaakson asukkaiden hyvää mainetta olemalla rahanahne. Jos välttämättä haluat ansaita antamalla nimenne ja kuvanne näiden tuotteiden markkinointiin, vaadi tuotteiden valmistajilta näkyvän vastuullisuussertifikaatin, kuten Reilu kauppa tai UTZ, käyttöä. Ne ovat tällä hetkellä paras takuu kaltaisilleni tavallisille kuluttajille tuottajat huomioivasta raaka-ainehankinnasta.

Haluaisin lukea Akselille tarinoitasi hyvällä ja puhtaalla omallatunnolla. Haluaisin elää maailmassa, jossa Muumit ovat aina hyvän puolella. Se maailma on vielä matkan päässä, muttei saavuttamattomissa.

Hyvää talven jatkoa teille kaikille Muumilaaksoon toivottaa

Riku Leino
huolestunut isä

riku.leino@pelastusarmeija.fi

Keskustelua aiheesta voi käydä Facebook-ketjussa: https://www.facebook.com/tsoots/posts/1434636259880578

Nordqvist vastasi kirjeeseen 9.2.17 n. klo 16.20 yo. Facebook-keskustelussa seuraavasti:

Arvoisa Riku Leino,

Kiitämme avoimesta kirjeestäsi koskien Nordqvistin Muumi rooibos-tuotetta. Haluamme kertoa että Nordqvistin suomalainen teetalo ja Muumit eivät kummatkaan hyväksy lapsityövoiman käyttöä teetiloilla ja rooibosta tuottavilla tiloilla. Olemme sitoutuneet BSCI perusarvoihin kaikkien toimittamiemme tuotteiden osalta. Tämä tarkoittaa sitä että pakkaamamme ja maustamamme teet ostetaan toimittajilta, jotka sitoutuvat näihin arvoihin. BSCI arvoja ovat reilu palkka tehdystä työstä, työntekijöiden oikeuksien suoja (kuten vapaus ja oikeus järjestäytyä), työnturvallisuus ja terveysaspektit, vapaa työskentely (ei pakotettua työvoimaa), lapsityövoiman kielto, eettinen yritystoiminta (emme hyväksy kiristämistä), työsyrjinnän kielto ja tasapuolinen kohtelu, työajan seuranta, selvät työsopimukset ja ympäristön huomiointi liiketoiminnassa. Mikäli saamme tietoomme poikkeamia näistä BSCI perus periaatteista, pyrimme puuttumaan niihin suoraan ja vaikuttamaan toimintaan. Jos poikkeamaa ei korjata emme jatka hankintoja kyseiseltä tuottajalta. Pyrimme jatkuvan parantamisen periaatteella puuttumaan mahdollisiin väärinkäytöksiin ja turvaamaan toimitusketjussamme olevien raaka-aineiden tuottamisen sosiaalisesti kestävällä tavalla. Iloksemme voimme kertoa, että esimerkiksi Muumi kaakaomme valmistetaan Utz-sertifioidusta kaakaosta. Toivotamme teille oikein hyvää alkanutta kevättalvea.

Ystävällisin terveisin,

Suomen Elintarviketuonti Oy Nordqvist
Riku Nordqvist
Toimitusjohtaja

Nordqvistin vastaukseen kirjoitin seuraavan vastauksen 9.2.17 klo 17.20

On hienoa kuulla näistä arvoista. Vilpittömästi haluan uskoa, että ne myös toteutuvat käytännössä ja että teillä on hyvä valvontajärjestelmä teen ja kaakaon toimittajillenne. Valitettavasti on myös sellaisia yrityksiä, jotka kyllä paperilla sitoutuvat vastuullisen tuotannon arvoihin, mutta käytännössä eivät valvo tuottajiensa toimintaa. Me suomalaiset elämme luottamuksen kulttuurissa. Meillä on siihen varaa. Kun on kyse globaalista toiminnasta, ei annettuihin lupauksiin valitettavasti aina voi luottaa. Niinpä kuluttajan näkökulmasta ainut tapa varmistua tuotteen vastuullisuudesta on ostaa kolmannen osapuolen sertifikaatilla varustettuja tuotteita. Ihanteellinen tilanne olisi, että kaikki yrityksenne käyttämät toimittajat noudattaisivat esittämiänne perusarvoja ja sen lisäksi käytössä olisi jokin yleinen sertifikaatti.